Osallistuin koko tämän viikonlopun työpajaan, josta jälleen kerran en etukäteen tiennyt oikein mitään. Kollega oli ilmoittautunut ja pyysi minuakin mukaan ja niinpä sitten olin työpajassa lauantaina aamukymmenestä neljään iltapäivällä ja sunnuntaina kymmenestä kahteen. Ja tuttuun amerikkalaiseen tyyliin tarjoilut olivat aivan erinomaisen runsaat; pizzaa, wrappeja, sipsejä, täytettyjä croissantteja, keksejä, marjoja, hedelmiä, leivonnaisia, salaatteja jne jne; pidimme ruokatauon kolme kertaa päivässä. Sopii! Jutun järjesti tämän yliopiston taiteiden tiedekunta yhteistyössä norjalaisen yliopiston kanssa. Norjalaisilla oli mukana dokumentaristi ja valokuvaaja ja kaikki filmattiin ja myöskin valokuvattiin. Minua lisäksi haastateltiin johonkin julkaisuun, aikoivat lähettää valmiin tekstin minullekin. Jaiks! Mutta tosi hauskaa oli! Norjalaisten mukana oli yksi mies, joka osasi lukuisia sanoja ja sanontoja suomeksi ja muodosti niistä myös erinäisiä lauseita. Tiedustelin lopulta että miten hän oli oppinut suomea ja vastaus oli että hän oli ollut vuonna 1975 kaksi viikkoa Suomen Lapissa kalastamassa ja törmännyt muutamiin muihinkin kalajastajiin ja oppinut sanan sieltä täältä toisen täältä. Melko hyvä muisti jos tarina pitää paikkansa!
Teemana oli Edvard Muchin "Huuto". Tuossa yllä minun lumitaiteellinen toisintoni taulusta.
Sitten päätin tehdä Suomen kartan. Vähän Pohjois-Suomipainotteinen siitä tuli, mutta menkoon.
Norjalaisten huuto, tuo oli hyvä.
Lumi pysyi kasassa, kun se oli ollut vain puoli tuntia tuollaisissa vanerilaatikoissa. Tietysti yön yli laatikossa ollut lumi oli kestävämpää ja helpommin työstettävissä.
Joku opiskelijaryhmä oli tehnyt myös hienoja jääpatsaita elintarvikevärin ja ilmapallojen avulla.
Yllä hahmottumassa karhuveistos.
Tuonkin tein, mutta se näyttää kyllä lähinnä ihanalta salmiakkipääkallokarkilta. Mmmmm salmiakkia...
Karhu alkaa hahmottua.
Tuli hieno!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti