Aloitetaanpa ensin tärkeimmäistä, tämän sunnuntaipäivän kohtaamisesta. Tänään oli aivan upea sää, muutama pakkasaste ja aurinko paistoi, niinpä päätin lainata kämppiksen lainasuksia ja lähteä hiihtolenkille. Tien toisella puolella meidän asuntoa on hiihtolatu, ihan mahtava homma. Kehuskellaanpa vähän vielä; ennen hiihtoa kävin kuntosalilla; juoksin 20 min. juoksumatolla ja 20 min. crosstrainerilla. Tällä kertaa (vietin vuonna 2006 puoli vuotta Buffalossa New Yorkissa vaihto-opiskelijana) en aio tulla täältä seitsemän kiloa painavampana!
No niin, olin siis tulossa jo kotia kohti ja kaukaa näin kaksi pientä koiraa ladulla kipittämässä. Ilahduin, koska yleensä kaikki koirat ovat täällä tosi isoja. No sitten aloin katsomaan että voi jee, onko se petit brabancon, taitaapa olla! Vaan sitten vielä lähemmäksi päästyäni huomasin että sehän on maailma suloisin ja pienin mopsityttö! Niin ihana! Pyysin saada silittää ja sittenhän sainkin jo paljon suukkoja ja nuuhkutuksia mopsilta. Tulipa hyvä mieli! Mutta että hiihtoladulla, Alaskassa, mopsi!
Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon, että taidan jakaa tapahtumat useampaan kirjoitukseen. Mutta nyt kun koirista oli kyse niin omistetaanpa tämä kerta Iditarod-kilpailulle, josta jo aiemmassa kirjoituksessani olen kertonut. Eilen lauantaina kisa sitten alkoi! Mukana oli 70 koiravaljakkoa, joissa jokaisessa on 16 koiraa. Näin lauantaina siis 1120 koiraa! Koirahullun unelmapäivä. Kyseessä oli seremoniallinen startti ja valjakot lämmittelivät ennen itse kisaa, joka starttasi tänään sunnuntaina Willowsta. Menimme katsomaan samaiselle ladulle, missä tänään hiihdin, ensimmäisiä valjakoita ja sitten kävelimme pidemmälle naapurustobileisiin. Saimme kokea kunnon alaskalaisen kulttuurielämyksen näissä naapurustojuhlissa. Meidän kohdallamme koirat olivat juosseet noin puolisen tuntia ja melko juokseneennäköisiä ne olivat. Minulla on vähän ristiriitainen olo tästä kisasta kuitenkin, onkohan se nyt ihan oikein että urheilun nimissä juoksutetaan koiria 1700 km? En tiedä. Oli joka tapauksessa ihan mahtava päivä!
Sieltä sitä tullaan. Eka valjakko oli tuommoinen joku näytösvaljakko, varmaan vanhaa tyyliä.
Hui, varokaa majavia!
Onkohan ne pirulaiset tuolla?
Nappurustossa kaikki olivat tulleet katsomaan koiria. Ihmisillä oli tarjolla kuumaa kaakaota, muffinsseja, grillausta jne.
Sitten ne heittelivät valjakoista ihmisille noita koirantossuja! Huusin yhdelle tiimille että "here here" ja sain käytetyn koirantossun suoraan päin naamaa! Tää on mun tärkein muisto täältä.
Norjalaisia tiimejä oli muutama. Oikeassa kisassa kisaa vain yksi ihminen koirineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti