Puuh

Huh huh, olipahan rapsakka kauppareissu taas. Lähdimme tänään kauppaan kahdestaan hollantilaisen kämppiksen kanssa suoraan töistä kello 17:00. Onnekseni hänen toimistonsa on samassa rakennuksessa kuin omani ja voimme kävellä sinne ja takaisin yhdessä, matkaa on noin kilometri. Aikamoinen sattuma, että olemme samassa toimistossa, täällä on iso määrä yliopiston rakennuksia ripoteltu ympäriinsä. Kerron toimistoelämästä joku toinen kerta, kuvien kera. 

Mutta niin, viideltä lähtö Diamond Centeriin, joka on valtava kauppapaikka-alue. Siellä on kymmeniä erilaisia isoja kauppoja ja kaikkia ympäröi isot parkkialueet ja paikasta toiseen on pitkä matka kävellä. Miksi ei voisi rakentaa kaupat saman katon alle ja parkkipaikat ympärille? Kävimme pikaisesti Forever 21-vaatekaupassa ja kylläpä näytti kivalta ja kaikki oli tosi halpaa. Pitää mennä sinne joskus ihan erikseen. Tällä kertaa menimme vain Walmartiin, ruokakauppaan. Ulkomailla on mukava käydä kaupassa, kaikki on vähän erilaista ja tarjolla on kaikkia uusia tuotteita. Täällä on todella hyvät, ehkä vähän yllättävänkin hyvät, kasvis- ja hedelmäosastot ja myynnissä monenlaisia vihanneksia, mitä ei Suomesta löydy. En vaan meinannut oikein löytää haluamiani perustarvikkeita, kaurapuurohiutaleita ei esimerkiksi löytynyt ei sitten millään. Nojoo, kärry täynnä ruokaa proteiineineen, juustoineen ja kasviksineen ainakin viikoksi tuli maksamaan 40 euroa, ihan huippua! Ja bussihan on ilmainen yliopiston kortilla. Kantamuksia oli molemmilla vähintään viisi kassillista, mutta pääsimme takaisin kotiin suht hyvin. Ainut vaan, että kello oli kotiinpalatessa 20:20, tässä reissussa meillä meni yli kolme tuntia! Auto olisi kerrassaan välttämätön täällä! Kaikki kysyvätkin että onko sinulla autoa (oon ollu täällä alle viikon, miten mulla olisi jo auto hankittuna?) ja sitten ovat melko kauhuissaan kun sitä ei ole. 

Nojoo mitäs muuta. Niin joo, ilkamoin tuossa aiemmin että rytmi kääntyi kuin itsestään, mutta kyllä se jetlag sittenkin tuli päälle, nyt jo tosin selvästi helpottaa. Heräsin kuitenkin koko alkuviikon aina 04-05 yöllä ja en saanut kertakaikkiaan enää unta, paitsi tietysti juuri puoli tuntia ennen kellonsoittoa.

Tässäpä uusi hieno tuote; kahvia teepussissa. Kollega antoi minulle yhden tuollaisen, kun en hoksannut tuoda omia kahveja mukanani. Oli muuten tosi hyvää kahvia tuo, hyvä idea toimistolle! Tietenkään en löytänyt kaupasta, vaikka yritinkin etsiä. 

Wolfcard-seikkailu

Nojoo, melkoista säheltämistä tämä minun käytännön asioiden hoitamiseni, tässäpä tarina tältä päivältä. 

Minulla on ollut nyt väliaikainen avain kotiin, joka on siis tuollainen kortti joka vedetään sellaisesta masiinasta ja sitten näppäillään tunnusluku. Konkreettisia avaimia ei ole, en tiedä onko se kaikista turvallisin vaihtoehto, mutta näillä mennään. Noh, lompsin aamulla läheiseen Commons-taloon, jossa asuntoasioista vastaavien toimisto on, ja sain kuulla, että uuden kortin saan University Centeristä. Se sijaitsee yli viiden kilometrin päässä kaukana kaikesta. Miksi sen nimi sitten on University Center, kysyn minä. Nooo sinne pääsee joko kahdella shuttle-bussilla tai vaihtoehtoiseti kävellen ja yhdellä shuttlella, valitsin jälkimmäisen.

Lähdin liukastelemaan asuntovastaavan antaman kartan perusteella shuttlepysäkille ja odottelin hyvän tovin shuttlea, jonka kuski kertoi minulle, että olen väärällä pysäkillä ja oikea shuttle tulee parikymmenen minuutin kuluttua, se kun oli juuri lähtenyt siltä oikealta pysäkiltä. Nooo sitten läksin oikealle pysäkille ja mikäs siinä odotellessa. Pääsin korttipaikkaan perille ja Wolfcardin saamisessa ei mennyt kuin pari minuuttia, kuvankin ehtivät siinä ajassa napsaista ja muovisen kortin tulostaa (miksi OYY:n opiskelijakortissa menee niin kauan?). Kuva oli tietysti aivan järkyttävä.  Sitten taas piti kysyä neuvoa bussipysäkille, jotta ehtisin konferenssiin ajoissa. Sain vähän epämääräiset ohjeet, enkä ollut ihan varma, missä pysäkki on. Sitten huomasinkin että oikea bussi on juuri menemässä ohi ja seurasin sen liikkeitä ja siten löysin bussipysäkille. Valitettavasti se olikin ainoa bussi tunnissa ja seuraavaa pitäisi siis odottaa 59 minuuttia. Soitin taksin. Olin matkustanut muutaman minuutin taksissa, kun keskellä kaupunkia vastaan jolkutteli aivan valtava hirvi! Loppumatka meni sitä asiaa ihmetellessä ja kohtaamisneuvoja taksikuskilta kysellessä (älä juokse, vaihda joko suuntaa tai siirry kadun toiselle puolelle rauhallisesti).

Pääsin lopulta perille konferenssiin juuri sopivasti herkulliselle lounaalle, oli kyllä hyvää, varsinkin kuvassa vähän piilossa oleva papusalsa, jossa oli paljon korianteria. Pitää tehdä samanlaista kotona. Täällä ei muuten säästellä kolmioleivän / sliderin täytteissä, kalkkunaviipaleita oli heti sen viisi kappaletta. Blogin kannalta on harmillista, että mulla ei ole oikein sopivaa kameraa olemassa, kännykällä tulee huonolaatuisia kuvia, mutten viitsi raahata järkkäriä joka paikkaan. Olen ajatellut mahdollisesti ostavani jonkun pikkuisen digipokkarin täältä. 

Takaisin tarinaan. Wolfcardilla matkustaa ilmaiseksi bussissa ja päätinkin lähteä konferenssista asunnolle bussilla. Tavallisella autolla matkassa kestää noin 20 minuuttia mutta tällä bussilla kesti 50 minuuttia ja minulla oli mennä hermot koko bussiin. Muut matkustajat olivat myös vähän, tai ei ihan vähänkään, epäilyttävää sakkia. Noo bussipysäkki on kuitenkin aivan kotiovella, joten ehkä sitä nyt pitää huomenna matkustaa bussilla keskustaan ja takaisin. Kotiovella huomasin, että uusi Wolfcard ei toimi enkä päässyt sillä sisään, mutta ONNEKSI väliaikainen kortti vielä toimi. Huomenna taas asuntotoimistolle selvittämään asiaa. Otan taksin jos pitää lähteä yliopistokeskukseen, se on kyllä varma.

Henkarit on hankittu

Hyvää sunnuntaita! Nukuin ekana yönä huimat kahdeksan tuntia putkeen, joten rytmi on nyt vaihtunut aivan itsestään tänne sopivaksi. Nyt on iltapäivä klo 17:15 ja Suomessa aamuyö 04:15, kyllä vähän ramasee, mutta voin ihan hyvin mennä nukkumaan vaikkapa kahdeksalta ja herätä pirteänä ekaan työpäivään.

Tänään ollaan hengailtu koko päivä kämppisten kanssa, ovat kyllä tosi mukavia, avoimia, puheliaita ja avuliaita molemmat. Ollaan tutustuttu jo yhdessä päivässä melko hyvin toisiimme. Toinen kämppis on Hollannista ja muuttanut tänne kolme viikkoa sitten ja toinen tosiaan on paikallinen. Molemmat ovat minua neljä vuotta nuorempia, mutta tullaan kyllä oikein hyvin juttuun.

Lähdimme porukalla bussilla Fred Meyersille ostoksille ja sain kaiken tarvittavan yhdellä kertaa, nyt riittää henkareita joka vaatteelle. En tietenkään osannut käyttäytyä bussissa ja yhden 2 dollarin bussilipun sijaan päädyin ostamaan kahden päivän bussilipun 10 dollarilla / 7 eurolla. En tiiä miten siinä niin kävi. Kämppis oli ihan huolissan rahanmenosta, mutta minua ei paljon harmittanut (paitsi oma tollous), Oulussa bussi maksaa juuri saman verran!  

Ostin tosiaan monenlaista tavaraa keittiöön ja makuuhuoneeseen sekä aamu/iltapalavälineet, ja vähän muutakin ruokaa, tuli maksamaan 80 euroa. Kyllä maar täällä on ainakin isossa kaupassa paljon halvempaa kuin Suomessa! Hyvä fiilis kun sain kaiken tarvittavan jo nyt. Tosin kumpikaan Mastercardeistani ei toiminut kaupassa. Kääk, se voi olla pienoinen ongelma jos kortit eivät toimi. No, ihan vieressä on ottomasiina, mutta mieluummin maksaisin debit-kortilla kaiken. Nooo, jos ei ala toimimaan niin sitten vain nostamaan käteistä, eikai siinä muu auta. Huomasin myös, että parin sadan metrin päässä on kuntosali ja pikkuinen kulmakauppa, joten palvelut ovat lähellä.

Kuulemma täällä on kuitenkin tosi hankala liikkua ilman autoa. Toinen kämppiksistä suunnittelee tosissaan auton ostoa, olisipa mahtava jos hän sen ostaisi, aikoi nimittäin kuskata meitä sitten ympäriinsä täällä. Suunnittelimme jo ensi viikonlopuksi kaupunkikierrosta, museossa käyntiä ja shoppailua. Myös pomoni täällä ilmoitteli jostakin hiihtotapahtumasta ensi viikonloppuna ja sinne on menossa tiedekunnan väkeä, pitää kyllä osallistua sinnekin ja tutustua ihmisiin. Mutta niin, vapaa-ajallekin tuntuu olevan toimintaa ihan mukavasti näi heti alkuun, joten olen kyllä tyytyväinen. Minuahan huoletti ehkä eniten se (turvallisuuden lisäksi) että mitä teen täällä viikonloput, mutta eiköhän sitä ohjelmaa tule löytymään. Huomenna pitää suoritua keskustaan johonkin hotelliin, jossa osallistun maanantaista keskiviikkoon Alaska Health Summit-konferenssiin. Tulee kertaheitolla tutustuttua ihmisiin ja Alaskan terveysasioihin. Siellä on myös kolme ruokailua päivässä ja kaikenlaista muuta toimintaa, joten tulee varmaan hyvät, mutta kiireiset ja mahdollisesti väsyttävät kolme päivää. Aion mennä sinne ekaksi taksilla ja varmaan tulen poiskin huomenna, mutta sitten selvitän bussiyhteydet täältä sinne. Taksi on halpa, mutta bussi on ilmainen UAA-kortilla, jonka hankin tiistaina. 

Täällä on tosiaan poikkeuksellisen lauhaa, nollan pinnassa, ja siksi vähän harmaata ja erittäin, erittäin liukasta. Mutta vuoret ovat aivan vieressä, upeat maisemat heti kun astuu ovesta ulos. Tietysti kamera ei tallenna niitä kovin hyvin, mutta siellä ne vuoret ovat. 

Hollantilainen kämppis oli eilen leiponut ihanan kirsikkajuustokakun ja tänään hän paistoi meille lättyjä. Ei hullumpaa. Vaahterasiirapin kanssa oli kyllä niiiiiin hyvää.

Täällä sitä ollaan

No niin, perillä ollaan Alaskassa Anchoragessa. Lähdin matkaan perjantai-iltana ja nyt olen perillä sunnuntaiaamuna Suomen aikaan. Täällä on siis lauantai-ilta vasta, ja olen siitä iloinen, väsyttää todella paljon. Kohta siis nukkumaan. Rytmi tasaantunee helposti tähän suuntaan, varsinkin jos sinnittelen vielä johonkin kello 23 saakka. Se onnistuu varmaan ihan hyvin, viimeisestä kuuden tunnin lennosta nukuin ainakin sen neljä tuntia.

Asunto on kampusalueella ja on yliopiston opiskelija-asunto. Todella tilava kaksikerroksinen talo, mutta ei mikään maailman kaunein sisustukseltaan, vähän nuhjaantunut ja varmaan aika vanha. Keittiö on kuitenkin iso kaikkine mukavuuksineen ja meillä on takka, pyykinpesukone ja amme. Mukavasti tässä tulee asuttua seuraavat neljä kuukautta.

 

Olen tosi iloinen, että minulla on kämppäkavereita. Tapasin juuri toisen kämppikseni, maisteriopiskelijan Alaskasta,  ja hän vaikutti mukavalta. Toinenkin kämppis kuulemma on oikein kiva, tapaan hänet varmaan myöhemmin tänään.  Huomenna, tai ainakin mahdollisimman pian, pitäisi ostaa kaikkea perustavaraa; ruokaa, astioita, pesuaineita, henkareita jne. Jospa kämppikset lähtisivät mukaan ostoksille. Olen mielessäni varannut koko ensi viikon tänne asettumiselle. Maanantaista keskiviikkoon osallistun konferenssiin täällä Anchoragessa ja uskoisin että viimeistään torstaina pääsen työhuoneelleni. Kaikenlaista käytännön asiaa pitää varmaan hoitaa loppuviikosta varsinkin töihin liittyen. Mutta heti sitten sitä seuraavalla viikolla täyttä höyryä eteenpäin työjuttujen eli artikkelin kirjoittamisen pariin.

Kuvia ei nyt ole. Nappasin Minneapoliksen kentältä otoksen älypuhelimella kahvitilauksestani, mutta nyt en osannut ladata sitä tuosta lainasamsungistani. Ehkä en osannut ottaa kuvaa alunperinkään. Olisi pitänyt vähän harjoitella. Pitää selvittää että miten tuo laite toimii asap. No, joka tapauksessa tilasin "normal coffeen" ja sain valtavan puolen litran motin hyvää kahvia. Pitääpä muistaa tilata juomissa aina se vaihtoehto small.