Viikot vierii

Heissan

Nyt en ole ollut missään reissuissa vähään aikaan, eikä ole tullut kannettua kameraa mihinkään. Mitäs sitä on viime viikkoina tullut tehtyä? 

No töissä on mennyt työt vauhdikkaasti eteenpäin ja sain yhden suuren projektin päätökseen (tai no siihen pitää kyllä palata vielä uudestaan muttei pariin kuukauteen) tuossa joku hetki sitten ja olihan se mahtava päivä se! Töissä alkoi myös minulle täysin uusi vaihe ja olen nauttinut todella paljon nyt töiden tekemisestä, mahtava homma sekin! Viime torstaina ja perjantaina osallistuin mielenkiintoiseen konferenssiin jossa opin paljon. Että sillä saralla hyvin antoisaa on ollut. Ensi viikolla on taas yksi konferenssi ja minulla on siellä esitys, jännittää jo nyt! Siis lähinnä se, että miten saan esityksen pysymään annetussa, hirveän lyhyessä, aikarajassa.

Meillä on ollut auto lainassa 1.5 viikkoa ja siitähän on riemua revitty tietysti. Olemme käyneet ulkona syömässä, shoppailemassa, reippailemassa läheisessä kansallispuistossa ja lautailuun/lasketteluun koukuttuneet kämppikset ovat autoilleet pari kertaa viikossa Alyeskaan laskettelemaan. Minä en ole enää jaksanu lähteä sinne tuntikausiksi hiihtelemään, vaan olen hiihtänyt tuossa lähiladulla niinä päivinä. Ja nauttinut myös siitä, että saan olla omissa oloissani kotona! Se on nimittäin tosi harvinaista näiden kahden kämppiksen kanssa.

Seuraavat kaksi viikkoa ovat sitten hyvin erilaiset. Saksalainen ystäväni lentää suoraan Havaijilta tänne Anchoragen lumiseen kevääseen. Olemme ensimmäisen viikon tässä Anchoragessa, kun minulla on monia työjuttuja valitettavasti just samalla viikolla, mutta  sitten olemme vuokranneet auton 9 päiväksi ja lähdemme roadtripille sekä etelään että pohjoiseen! Eli palaillaan varmaan sitten niiden, odotettavasti huikeiden, reissujen jälkeen taas.

Katselin puhelimen kuvia ja laitanpa tähän muutaman otoksen.

 Anchoragen museo on hyvä ja siellä oli mielenkiintoinen vaihtuva näyttely muoviin liittyen. Nämä koirat on tehty jätemuovista, jota on löytynyt merestä.

 Sushi on aina hyvää!

 Tässä kuva viime hiihtoretkeltä Alyeskasta, oli satumaiset maisemat hiihdellä ja oli jännä miten alhaalla pilvet olivat, tai siis miten korkealla siellä hiihdetään!

 Parks and recreation!

 Sitten oli yksi tuulinen ilta ja heti oli yön aikana käyty laittamassa ohjetta oveen...

 Tuo oli melko hauska!

Työpäivieni ilo on Food Truck, ah niin trendikäs auto, joka tuo ruoan ihmisten luokse! Mikäs se food truck on suomeksi, en nyt saa päähäni. Tässä toimiston parkkiksella käy food truck joka arkipäivä ja sieltä saa muun muassa maailman parasta thaityylistä Seafood Chowderia. Chowder oli minulle uusi tuttavuus, se on tuhti keitto ja tässä versiossa on perunaa, quinoaa, kasviksia ja mereneläviä sekä thaimakuja kookosliemessä. Se on joka kerta vähän erilainen, todistettavasti alusta asti kotitekoinen. Ja iso kulho maksaa 4 dollaria eli vajaa 3 euroa! Tätä keittoa tulee ikävä.

Havaintoja

Nämä seuraavat nyt ovat minun subjektiivisia lyhyen ajan havaintojani ja kirjoitan mahdollisesti  tarkoituksellisesti vähän kärjistäen ja pilke silmäkulmassa, mutta kyllä maar on alaskalaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa eroja. En nyt ala puhumaan isoista asioista, kuten verotuksesta ja ilmaisesta terveydenhuollosta joka Suomessa on ja jota täällä Amerikassa ei ole tai kierrätyksestä jota Suomessa harrastetaan ja jota täällä Alaskan kampuksella harrastetaan aika vähän tai äitiyslomista ja vanhempainvapaista  joita Suomessa on mutta täällä ei ole lainkaan..... ..... .......

Mutta niin, semmoisia pikkujuttuja seuraavaksi. 

Täällä on hyvä ruokakauppaketju nimeltä Fred Meyers. Kassoja on miljoona, mikä on hyvä, koska kassapalvelu on aivan sairaaaaan hidasta. Miksi? No kassatyöntekijä pakkaa kaikki ostokset asiakkaan puolesta ja siinä on tietty malli, mihin pussiin mikäkin tuote laitetaan, miten päin, missä järjestyksessä ja minkä tuotteen kanssa. Ja yhteen pikkuruiseen muovipussiin mahtuu aina vain joku 3-4 tuotetta. Tavallaan ihan kätevää, eipähän tartte itse hikihatussa pakkailla, mutta tässä toimenpiteessä menee tolkuttomasti aikaa ja kymmeniä muovipusseja. Ostinkin semmoisen isomman kestokassin ja otan kauppaan mukaani repun ja pyydän painavat tavarat reppuun. Mutta iso kassi tulee pakatuksi oikein kauniisti sitten kassatyöntekijän toimesta. 

Täällä on toinen kauppaketju nimeltä Walmart ja pari kertaa olen ihmetellyt kun oven edustalla hortoilee aina joku vanhus ja lähestyy ihmisiä. Mietin että onkohan vanhus hukassa tai hukannut jonkun. Mutta vanhushan onkin kaupan palkkaama tervehtijä!Terve vaan.

Linja-autoissa on erinomainen palvelu. Bussi pysähtyy aina pysäkille jos siellä on ihmisiä, tuli ne siihen bussiin tai ei. Bussiin tuleva ihminen saattaa istua pysäkillä ja lähteä hitaaaaasti tallustamaan kohti bussia ja bussikuski odottaa aivan tyytyväisenä. Oulussa olisi kyllä jättänyt pysäkille. Samaten poislähtiessä, minä aina hyvissä ajoin ryntään ovelle, että äkkiä pääsee bussista pois ja bussi pääsee jatkamaan matkaa, mutta täällä ei kukaan liikahdakaan ennen kuin bussi on pysähtynyt ja sitten madellaan kaikessa rauhassa ulos ja moikkaillaan kuskia iloisesti tai vaihdetaan muutama sana. Bussin vieressä lukee isolla että älä juttele kuskin kanssa bussin ollessa liikeessä, mutta aina kun minä olen ollut bussissa, kuski juttelee kaikille vähänkään lähellä oleville ihmisille oma-aloitteisesti.

KAIKKI myydään suuremmissa pakkauksissa. Tavallaanhan se on ekologista. Puolen litran juomapullo on 0.6 litraa, hiuslakkapurkki on järjettömän kokoinen, hammastahnaputkilo riittää vuodeksi, shampoot on aina litran purkeissa, ostin yksi päivä varmaan 1000 tops-puikkoa kun en löytänyt pienempää rasiaa. Pieni kahvi on suuri kahvi. Täytetyn voileivän välissä on 5-10 palaa leikkelettä ja 5-10 palaa juustoa. En tiedä miten totun takaisin Suomen minimittoihin ja yhteen juustopalaan ruisleivän välissä. 

KAIKKI vastaantulijat moikkaavat. Ja yleensä kysyvät "how is it going", jos ei olla vilkkaalla kadulla. Se on kyllä mukavaa.

Asiakaspalvelijat ovat superystävällisiä ja melkein aina kysyvät että mistä olen kotoisin ja sitten ovat todella kiinnostuneita vastauksesta. 

Jos menee ravintolaan ja tilaa ruoan kanssa oluen tai lasin viiniä, pitää näyttää henkkarit. Oli tosi outoa ekan kerran istua hienossa ravintolassa ja sitten kaivaa ajokorttia laukun perältä. Henkkarit kysytään ihan kaikilta jos ostaa alkoholia. Se on minusta aika hyvä politiikka, eipähän tartte kysyjän arvailla ikää, koska se kysytään kaikilta. Täällä vissiin merkitään henkkareihin jos on joitakin rötöksiä tai vaikka ajanut alkoholin vaikutuksen alaisena.

No juu näitähän riittäisi mutta tällaisia tällä kertaa.

Spring Break Trip to Fairbanks

Viime viikko oli Spring break eli täkäläisten talviloma. Yleensä amerikkalaiset yliopisto-opiskelijat matkustavat etelään, Miamiin, Meksikoon tms. mutta mepä matkustimmekin Fairbanksiin. Mukana oli minä ja kämppikset sekä Hollanin kämppiksen amerikkalainen kurssikaveri. Vuokrasimme Chevroletin neliovisen auton joka kulki hyvin, mutta siinä ei ollut nastarenkaita. Kait siinä nyt jotkut kitkarenkaat tms. kuitenkin oli? Anchorage on suunnilleen yhtä etelässä kuin Helsinki ja Fairbanks on suunnilleen yhtä pohjoisessa kuin Oulu, matka-aika meillä autolla oli 7-8 tuntia. Lähdimme perjantaina aamulla ja paluumatka alkoi sunnuntaina aikaisin. Tiet olivat erinomaisessa kunnossa. Poissaollessamme Anchoragessa oli ollut lumimyrsky ja lunta oli tullut 20 cm. Vaarallisin ajopätkä olikin sitten Anchoragen lumisilla teillä matkan viimeiset 30 minuuttia. Juutuimme monta kertaa kinoksiin, ja jarrut menivät koko ajan lukkoon. Hui!

Matka oli todella onnistunut ja tapahtumarikas. Kyllä sitä vaan 1.5 päivässä saa paljon aikaiseksi! Perjantaina menomatkalla pysähdyimme hienossa Talkeetnan pikkukylässä. Fairbanksiin saavuttuamme kävimme illalla kiertelemässä Fairbanksia, Alaskan kämppis on kotoisin kaupungista ja näytti meille paikkoja. Tämä oli minulle toinen retki Fairbanksiin, kävin siellä viimeksi vuonna 2012 elokuussa. Oli mukava käydä nyt sitten eri vuodenaikaan. Fairbanks muistuttaa luonnoltaan aivan Rovaniemeä. Lauantaina kävimme katsomassa World Ice Art Championshipsejä eli jäänveiston maailmanmestaruuskilpailuja ja en ole eläissäni nähnyt mitään niin upeaa! Kuvat kertovat, mutteivät kyllä vanginneet kokonaan veistosten upeutta. Sitten kävimme Fairbanskin yliopiston museossa ja sen jälkeen illallisella Alaskan kämppiksen äidin kanssa, hän vei meidät Pizza Hutiin syömään. Oli kyllä hyvät pizzat. Sitten lähdimme Chena Hot Springsseille. Kyseessä on ihanat kuumat lähteet keskellä ei mitään. Allas on ulkona ja nyt talvella sitä ympäröivät lumiset kivet. Olimme siellä pimeään saakka ja oli todella tunnelmallista istua terveysvaikutteisessa kuumassa lähteessä tähtitaivaan alla -15 pakkasasteessa. Höyryä oli kyllä paljon ja kaikkialla. 

Kaiken lisäksi kaupungissa alkoivat juuri samaan aikaan Arctic Winter Games, joka on maailman alkuperäiskansojen talviurheilukisat. "The Arctic Winter Games is a high profile circumpolar sport competition for northern and arctic athletes". Lajit liittyvät kansojen historiaan mutta mukana on myös ihan perusurheilulajeja. Vähän erikoisempia ovat muun muassa Dog Mushing, koiravaljakot, Ski Biathlon (en tiiä mikä se on) ja joku Snowshoe Biathlon sekä Snowshoeing, lumikenkäily. Keskusta olikin ihan täynnä kisaväkeä omissa urheiluasuissaan. Siellä ei näkynyt yhtään ketään muita.  Olimme yhdessä vaiheessa hotellilla ja moikkasimme aulassa ihmisiä, kuteen tapaan täällä kuuluu ja tuli puheeksi mistä kukanenkin on kotoisin. Eikös yksi sitten ollut norjalainen ja hän ilahtui kuullessaan että olin Suomesta ja hän alkoi juttelemaan minulle, suomeksi! Hän oli saamen television toimittaja tekemässä juttua kisoista. Mukava tapaaminen. Lisätietoa kisoista: http://www.arcticwintergames.org/.

Paluumatkalla näimme aamulla varhain Yhdysvaltojen suurimman vuoren, Denalin tai toiselta nimeltään Mount McKinleyn. Oli kyllä upea! Vuori on 6194 metriä korkea. Sen näkemiselle on vain 30% mahdollisuus sääolojen vuoksi. Aivan uskomaton näky, mutta eipä ollut siinä kohtaa mahdollisuutta pysähtyä. Täällä saisi olla enemmän psyähdyspaikkoja teiden varsilla ja ennen kaikkea hyvissä ajoin ilmoitus niistä.

Tässä kasa kuvia. Samat kuvat ovat facebookissa, että joillekin kamuille tulee varmaan toistoa tässä nyt. Muuten, kaikki kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla niitä.

 Talkeetna oli kyllä tosi kiva pikku kylä. Kuulemma edustaa semmoista vanhaa ja perinteistä Alaskaa. Nämä kuvat ovat Talkeetnan päätien varrelta.

Edit: sain juuri kuulla, että Talkeetna on itseasiassa hyvin tunnettu paikka monelle, Villi Pohjola-sarjan (Northern Exposure) Cicelyn kylä on toteutettu Talkeetnan kylänraitista mallia ottaen! Muutenkin monet suomalaiset mainitsevat usein ko. sarjan, itselle se on tuttu vain nimenä. Pitääpä hankkia se ja vilkaista, taitaa olla hyvä 90-luvun sarja. Varmaan joillekin teille myös siis tuttuja näkymiä!

Pizza Pie! Kaksi parasta asiaa yhdessä!

 Yllä söpö ravintola Talkeetnassa. Ja siellä oli tarjolla Crustless Quiche-piirakkaa. Eli vain Quichen paras osa eli täyte ilman reunuksia. Perfect!

Sitten jääveistoksia. Huh huh. Pitää tutkia asiaa lisää ja katsoa joitakin videoita että miten ihmeessä jäästä saa tällaista taidetta.

 Nuo hevoset olivat oikean hevosen kokoisia.

 Erityisesti nämä kirjaimet olivat minusta vaikuttavia. Ja ne olivat ilmassa!

 Tuossa on kaikkien alkuperäiskansojen liput jotka osallistuivat Arctic Winter Gameseihin. Saamenlippukin on siellä, muttei nyt liehu tässä näkyvästi.

 Oli upean näköistä kun tuuli puhalsi lunta vuorien päältä.

Semmoinen Spring Break täällä!

Keskustassa karnevaaleissa

Toissa viikolla vietittiin vuosittaista Fur Rondy hulabaloota Anchoragessa. Kyseessä on 10 päivää kestävä talvitapahtuma joka sisältää jos jonkinlaista hauskaa ohjelmaa, lumiveistoksia, tivolin, ruokaa, kisoja, musiikkia, taidetta ja paljon muuta. Osallistuin yhtenä, viimeisenä päivänä, ja keskusta oli aivan täynnä iloista sakkia. Katsoimme yhden kisan ja se oli Reindeer run, porojuoksu. Ihmiset juoksevat hassuissa asuissa tai hyvin vähissä vaatteissa porojen seassa läpi keskustan! Olisiko lainannut ideansa Espanjan härkäjuoksusta? Oli aika kreisiä se. Tässä kuvia tapahtumasta ja samalla myös Anchoragen keskustasta. 

Pukeutuminen on täällä kahdella sanalla kuvailtuna erittäin kasuaalia. Toimistossa 80% pukeutuu fleeceen, fleeceliiviin, johonkin muuhun omituiseen liiviin, huppariin, vaelluskenkiin ja joihinkin mukaviin housuihin. En lähde tähän mukaan.  Kampuksella sama homma, siellä näkee tosin vielä enemmän huppareita. Ylläolevan kuvan mies on myös aika hyvä esimerkki tyylistä. Ihmiset ihan tyytyväisinä käyttävät shortseja ja lyhythihaista paitaa pihalla näin maaliskuussa. Kylmä on (no nyt tosin poikkeuksellisen lauhaa), mutta ihmiset eivät pukeudu lämpimästi. Hyvin harva käyttää pipoa ikinä ja useimmilla ei ole ulkotakkia. Miksei??!! Kuulin, että yksi syy on se, että ihmiset astuvat kodistaan ulos, menevät autolle, autosta paikkaan x ja paikasta x autoonsa ja ei niillä väleillä tarvitse pukeutua lämpimästi. Alaskalainen kämppis on myös hyvä esimerkki pukeutumisen omituisuudesta. Lähdimme laskettelemaan (minä vuokrasin sukset ja hiihdin perinteisellä tyylillä tosin) viime viikonloppuna ja hänellä ei ollut toppahousuja (ei omista) eikä pipoa (näyttää tyhmältä pipossa kuulemma). Loppujen lopuksi hänen tosin piti käydä ostamassa se pipo...

Siinä pääkadulta kuvaa yllä.

Siinä Fur Rondy tivolia.

Karnevaaliasuja

Monella oli Rondyssä turkista päällä. Luin jostain että tässä kaupungissa näkee eniten turkiksia ihmisten yllä verrattuna muina (Amerikan) kaupunkeihin ja ainakin tässä tapahtumassa sen huomasi. Oli aika hurjannäköinen tuo ilves"lakki" edestä päin. On varmaan hyvin perinteinen ja kulttuuriin sidonnainen juttu tuo turkisten käyttö täällä.

University of Alaska Anchorage (UAA)

No niin, nyt alkaa olla melko tuttu tämä yliopistokampus. Katselin aivan alussa karttaa ja ihmettelin että jo nyt on kumma kun kaikki rakennukset on ripoteltu sinne tänne ja onpa huono homma ja plaa plaa, mutta nyt tiedän sen, että itseasiassa suurin osa tiedekunnista/rakennuksista on yhdistetty käytävillä toisiinsa, kakkoskerroksessa kulkevaa käytävää kutustaan nimellä "spine", selkäranka. Eli ei tarvitse seikkailla ulkona vaan kulku onnistuu oikein mukavasti paikasta toiseen sisäkäytävää pitkin. Oma toimistoni tosin sijaitsee muista aika kaukana, mutta sitten se on taas kotia lähellä. Jos minun pitää mennä pääkampukselle, otan bussin toimiston edestä.

Tämä on tosiaan perustettu vuonna 1954, Oulun yliopisto on perustettu vuonna 1958. Jotenkin vähän samaa fiilinkiä näiden kahden yliopiston vanhan puolen rakennusten kesken olen aistivani. UAA:ssa tällä kampuksella on 17 000 opiskelijaa, Oulun yliopistossa noin 16 000. Hyvin samankokoisia siis ovat. Tätä yliopistoa on laajennettu ahkerasti viime vuosina ja kaikki näyttää hyvin  modernilta ja hienolta. Antaapa kuvien kertoa puolestaan.

 Vähän huonosti näkyy, mutta tuossa yllä on kaikkien 18 Native Alaskan ryhmän nimet tervehdyksineen. Täällä aika näkyvästi huomioidaan Alaskan alkuperäiskansat.

 Kirjastosta.

 Kirjastossa on hieno Foucaul:n heiluri.

 Tuossa yllä on kuvattu kaikki kampukset, mitkä kuuluvat UAA:han.

 Kirjasto ulkoa.

 Nämä ovat Integrated Science buildingistä, joka on vastikään rakennettu. Uusissa rakennuksissa ei ole enää kokolattiamattoja, yllätys yllätys, mutta koko meidän rakennus on yhtä mattoa vaan ja samoin esimerkiksi se "spine" on päällystetty kokolattiamatolla. Se on kyllä toisaalta tosi hyvä äänieriste, en ikinä kuule kun joku hiippailee toimistossa ja tulee sanomaan minulle jotakin.

 Tuossa vielä kirjasto.

Amerikkalaisissa yliopistoissa Student Unioinilla on iso rooli ja isot tilat. Se vastannee Suomen ylioppilaskuntatoimintaa. Täällä Student Union rakennuksessa on Subway ja kiinalainen ravintola, kahvila ja monenlaista hengailutilaa. 

 Ja urheilu on todella suuressa roolissa yliopistoissa täällä. Itse vähän ihmettelen ja vierastan ajatusta. Urheilijoilla on kaikenlaisia etuja ja he ovat täällä omilla urheilustibendeillään ja harjoittelevat päivät päästään. Miten se urheilu nyt liittyikään tieteen tekemiseen? Kannatan kyllä urheilemista, mutta voi sitä vähän pienemmälläkin voluumilla harrastaa. Sitten urheiluun liittyy myös tärkeä Cheerleading-kulttuuri ja täällä on hyvin voimissaan. Urheiluhalli on mahdottoman suuri, mutta myös vähän vanha, tänne valmistuukin syksyllä uusi halli ja sitä on kyllä kritisoitu kalliiksi ja turhaksi.

Toinen hyvin tyypillinen ja minusta mukava piirre amerikkalaisissa yliopistoissa on se, että kaikenlaista yliopistoon liittyvää oheistuotetta on valtavat määrät ja niitä saa ostettua kampuksen kirjakaupasta. No se juontanee jonkun verran urheiluun kyllä. Saatavilla on vaikka minkälaisia yliopiston logolla tai yliopiston urheilujoukkueiden logoilla varustettuja vaatteita ja kaikkea muuta tavaraa mitä kuvitella saattaa. Mutta se tuo minusta semmoista me-henkeä ja yhteenkuuluvaisuudentunnetta, kun suurella osalla opiskelijoista on UAA:n huppari, t-paita, housut, takki, pipo, muki, kassi jne. Ja ne ovat erinomaisia muistoesineitä ja tuliaisia. Ja vaatteet ovat hyvälaatuisia Jansportin vaatteita. Minulla ei nyt ole kuvaa kirjakaupasta.

Urheilujoukkueen (jääkiekko, ilmeisesti) tunnus on Seawolves. Oon koko ajan jostain kumman syystä luullu että se tarkoittaa ahmaa, mutta se tarkoittaakin kissakalaa (tai merikissaa)!   Täytyy sanoa että nämä värit, ikävän keltainen ja ikävän vihreä eivät ole kovin kauniit yhdessä. 

Ja vuoret siellä taas.

Tuossa näkyy tuo uusi urheiluhalli oikealla.

Näin facebookissa listauksen top 25 lumisimmat yliopistokampukset Yhdysvalloissa. Ei ollut UAA:ta siellä, voisin vaikka vannoa että kyllähän se nyt pääsee listalle. Taitaa olla niin että monet unohtavat koko Alaskan olemassaolon, erottaahan kokonaan toinen maa, Kanada, sen muusta Yhdysvallasta. Täällä kutsutaankin tuota Alaskan ulkopuolista Yhdysvaltojen osaa termillä "Lower 48".

Tämä ei ole enää yliopistolta, mutta näytän vain että tänne on nyt maaliskuussa satanut kauheasti lunta. Yhdessä yössä tulee aina kymmenen senttiä ja sitä sitten kolataan asuntoja vasten, esimerkiksi. Kiva tuolta alimmaisesta kerroksesta tiirailla ulos.

Tässä vielä vähän mittakaavaa kuinka mahdottoman suuri osavaltio tämä Alaska on.  Teksasiahan tuossa keskellä alhaalla sanotaan aika isoksi osavaltioksi mutta....Täällä ei myöskään ole tieverkkoa juuri nimeksikään, suunnittelin kevään road trippiä ja se kutistuikin melkoisesti kun ei teitä vain ole olemassa! 

(karttakuva on alaska.gov sivulta ja UAA logot alaska.edu sivulta)