On tosi hienoa, että työpaikkani on noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä ja sen kävelee mielellään aamulla maisemien ja iltapäivällä happihyppelyn vuoksi.
Minulla on oma mukava toimistonurkkaus jossa saan hyvin tehtyä töitä. Hyvin huomaa kyllä, että täälläpäin yliopistoissa maksetaan korkeita lukukausimaksuja. Esimerkiksi kaikki koneet ja laitteet tuntuvat olevan uusinta uutta, minullakin on käytössäni nyt huomattavasti parempi tietokone kuin kotiyliopistossa. Kahvinkeittimet sun muut ovat uusia ja keittiössä on (jopa) jääpalakone. Työpisteeni oli myös varustettuna kaikella mahdollisella toimistotarvikkeella mitä kuvitella saattaa. Myös kaikenlaista PR-tavaraa on tolkuttomat määrät ja suureksi yllätykseni toimistotavaran lisäksi minua odotti suuri määrä erilaisia lahjoja työpöydälläni. No siis ainakin uskon, että parempi rahatilanne selittää tätä asiaa, varmaan myös kulttuuri osittain.
Kaikki on lähtenyt käyntiin todella sujuvasti, olin varma, että käytännönasioiden järjestelemisessä kuten avaimissa, tietokonejutuissa ym. menee pari päivää, mutta kaikki oli kunnossa ja saatoin palata suoraan töiden pariin pari päivää suunnittelemaani etuajassa (jee jee .... .... .....).
Sanomattakin selvää, että kaikki toimistolla ovat aivan superystävällisiä ja auttavaisia. En ole vielä tavannut yhtään epäystävällistä amerikkalaista täällä. Kaikki pysähtyvät juttelemaan, kyselemään kuulumisia, tarjoavat eri materiaaleja ja julkaisuja joita heillä on ja kysyvät voivatko vain mitenkään auttaa minua. Myöskin muualla täällä asuinalueella liikkuessa jokainen vastaantulija tervehtii ja hymyilee.
Ainut ehkä vähän harmittava asia ja ero toimistoelämässä on se, että täällä ei ole ollenkaan henkilökunnan taukotilaa. Kaikki syövät lounaansa (en oikein ole saanut selville että mitä he syövät lounaaksi, voileipiäkö?) omassa huoneessaan tietokoneen ääressä. Minä pitäisin mieluusti paussin muualla kuin työpisteellä. Suomessa onkin mukavaa kun menemme aina tiimin kanssa yhdessä kerran päivässä syömään yliopiston ruokalaan, samalla tieto kulkee ja tulee juteltua niin töistä, kuin muistakin asioista. Myöskään kahvilaa tai ravintolaa ei ole talossa!! Ihmeellistä.
Nojoo, mutta hyvin tyytyväinen olen työpisteeseen ja työkavereihin. Työkäytännöistä, kokouksista, seminaareista ym. en vielä osaa sanoa kovin paljoa.
Sain tervetulolahjaksi esimerkiksi askelmittarin, muistikun, hyppynarun, erilaisia julkaisuja, työkansion, hiirimaton, juomapullon, karkkipoppareita ja mitäköhän kaikkia muuta.
Oli hieno auringonnousu tänä aamuna työmatkalla. Huomasin vasta tänään, että tämä vähän lumeton vuorijono ei tosiaankaan ole se ainoa tänne näkyvä, vaan toisessa suunnassa on upea lumihuippuinen vuoristo. Kuulemma Yhdysvaltojen suurin vuori Mount McKinley näkyy tänne hyvällä säällä. Pitääpä yrittää saada siitäkin vuoristosta kuva, oli maar sen verran upeannäköinen vuorijono kyseessä.
Tuo talo tuossa yllä on se toimistorakennus.
Lahjoja tulee ovista ja ikkunoista. Kun tulin kotiin tänään, sain kuulla, että asuntoasioista vastaava oli tullut matkoilta tänään ja hän oli käynyt tuomassa minulle kotiin yhteystietonsa ja tällaisen herkkukorin. Kiva, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti