Road Trip part 3, Anchorage-Healy-Fairbanks

Dodi, seuraavaksi siis matkasimme pohjoiseen. Pysähdyimme ensin Talkeetnassa, josta olenkin kertonut aikaisemmin, aivan herttainen hyvin alaskalainen pikkukylä, joka on inspiroinut Villi Pohjola-sarjan kylää. Söimme siellä erinomaisen lounaan. Sieltä matka jatkui Denalin kansallispuistoon, kansallispuistossa on myös koko Yhdysvaltojen korkein vuori, Mount McKinley, native nimeltään Denali, joka on yli 6 kilometriä korkea! Se näkyy vaikka kuinka kauas, mutta sen näkemiselle on kuulemma vain 30% mahdollisuus pilvien vuoksi. (Varmaan kerroin tästä jo jossakin aiemmassa kirjoituksessa, mutta kertauksen vuoksi nyt uusiksi...). Vuori on yllättävän kaukana itse puistosta, noin 8 tunnin ajomatkan päässä itseasiassa sieltä, missä me olimme. Silti näimme sen horisontissa. Kuulemma kesäisin sinne viedään turisteja bussilla ja sieltä käsin sitten koko komeus on aivan nenän edessä. Nyt off season aikaan koko kansallispuiston "kylä" oli kokonaan suljettu, kaikki kaupat ja ravintolat ja hotellit kiinni. Yövyimme Healy nimisessä pikkukylässä, jossa ei kyllä ollut sitten yhtään mitään missään. Onneksi Park rangerseillä on työpiste, joka on koko vuoden auki, ja saimme juteltua puiston työntekijän kanssa sopivista patikointireiteistä. Itse kansallispuiston läpi vie siis yksi tie, mutta se oli suljettu suurilta osin, pystyimme ajamaan noin 60 kilometriä muistaakseni ennen tiesulkua, ja se ajomatka olikin aivan uskomattoman upea.

Suureksi iloiseksi yllätykseksemme saimme rangersiltä lainaan ilmaiset lumikengät, joiden kanssa teimme kaksi vaellusta, Näiden lisäksi teimme yhden normaalin vaelluksen ensimmäisenä Denalipäivänä. Koko ajan oli ihan jäätävän kylmää, tuulista ja -22 astetta pakkasta! Toisena päivänä teimme kaksi lumikenkävaellusta, yksi mukaili pientä jokea ja toinen johti suuren vuoren huipulle. Sormet olivat aivan jäässä ja varpaita paleli. Mutta olipas silti huikeaa! Tosin lumikengillä vuoren huipulle kiipeäminen oli todella haastavaa ja kömpelöä ja loppua kohden rupesi tosissaan menemään hankalaksi ja haasteelliseksi ja suorastaan pelotti. Selvisimme ehjin nahoin, mutta nyt jälkikäteen mietittynä meidän ei olisi pitänyt mennä niin korkealle, polku oli kokonaan jäisen lumimassan alla ja kivet liikkuivat milloin mistäkin kohtaan. Mutta tulipahan kiivettyä vuorelle, se on ollut minun yksi "bucket list" juttu täällä!

Healysta matka jatkui Fairbanksiin, ja tämä oli minulle sitten jo kolmas Fairbanskin reissu! Enpä olisi ikipäivänä uskonut. Siellä meillä taas tuli aikataulut vastaan ja emme oikeastaan ehtineet tehdä mitään muuta Fairbanskissä kuin käydä Chena Hot Springseillä, sielläkin olen nyt käynyt kolme kertaa. Automatka yhteen suuntaan on 1.5 tuntia Fairbanksista, lähteet ovat aivan keskellä ei mitään. Ne kuumat lähteet ovat kyllä ihmeelliset. Aluksi kun sinne menee niin tuntuu että juuri ja juuri puoli tuntia pystyy olemaan lähteessä, mutta sitten sitä huomaa, että aivan tyytyväisesti on kylpenyt kolmatta tuntia, eikä haluaisi lähteä pois. Selvästi vedellä on myös terveysvaikutuksia, iho tuntuu pehmeältä pitkään siellä olon jälkeen. Minulla ei ole yhtään kuvia Fairbanksistä, valitettavasti. Sieltä sitten starttasimme yhden yön jälkeen Valdeziin, matkan viimeiseen etappiin, jonne ajomatka oli rapsakas 8-9 tuntia!

Jaaaaaa kuvia:

 Tosi hyvä ravintola Talkeetnassa, Roadhouse.

 Siellä on käynyt julkkiksetkin syömässä vähän pannukakkuja.

 Kyllä kelpasi paleltua noissa maisemissa. Naamakin saattoi vähän palaa, vaikka olikin aurinkorasvaa.

 Kun smoothie jäätyy, se indikoi kylmästä ilmasta.

Tällaisten kivenmurikoiden yli piti kompuroida kun vuorelle kiivettiin....

 Mutta korkealta näkee kauas.

 Tuota pikku jokea seurattiin sillä vähän helpommalla etapilla. Sielläkin tuli stoppi vastaan, kun eteen ilmaantui jäinen osio, josta emme pääseet yli eikä ympäri. Piti siis palata takaisin samaa reittiä, mikä oli vähän mälsää.

 Tuossa ollaan jo matkalla takaisinpäin Denalin keskeltä ja luntakaan ei ollut niin paljon. Kuvassa näkyy myös junarata, joka on kyllä varmasti todella scenic.

 Kohti Fairbanksia! Tottakai Alaskan lifeline, öljyputki oli aika ajoin näkyvissä.

Ja cariboutakin tuli vastaan. Ne ovat vähän niinkuin poroja, ellei juurikin poroja, mutta niiden nimi on caribou, ei reindeer. Ovat vähän ehkä isompia kuin suomalaiset porot. 

NIIN JA HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!