Wolfcard-seikkailu

Nojoo, melkoista säheltämistä tämä minun käytännön asioiden hoitamiseni, tässäpä tarina tältä päivältä. 

Minulla on ollut nyt väliaikainen avain kotiin, joka on siis tuollainen kortti joka vedetään sellaisesta masiinasta ja sitten näppäillään tunnusluku. Konkreettisia avaimia ei ole, en tiedä onko se kaikista turvallisin vaihtoehto, mutta näillä mennään. Noh, lompsin aamulla läheiseen Commons-taloon, jossa asuntoasioista vastaavien toimisto on, ja sain kuulla, että uuden kortin saan University Centeristä. Se sijaitsee yli viiden kilometrin päässä kaukana kaikesta. Miksi sen nimi sitten on University Center, kysyn minä. Nooo sinne pääsee joko kahdella shuttle-bussilla tai vaihtoehtoiseti kävellen ja yhdellä shuttlella, valitsin jälkimmäisen.

Lähdin liukastelemaan asuntovastaavan antaman kartan perusteella shuttlepysäkille ja odottelin hyvän tovin shuttlea, jonka kuski kertoi minulle, että olen väärällä pysäkillä ja oikea shuttle tulee parikymmenen minuutin kuluttua, se kun oli juuri lähtenyt siltä oikealta pysäkiltä. Nooo sitten läksin oikealle pysäkille ja mikäs siinä odotellessa. Pääsin korttipaikkaan perille ja Wolfcardin saamisessa ei mennyt kuin pari minuuttia, kuvankin ehtivät siinä ajassa napsaista ja muovisen kortin tulostaa (miksi OYY:n opiskelijakortissa menee niin kauan?). Kuva oli tietysti aivan järkyttävä.  Sitten taas piti kysyä neuvoa bussipysäkille, jotta ehtisin konferenssiin ajoissa. Sain vähän epämääräiset ohjeet, enkä ollut ihan varma, missä pysäkki on. Sitten huomasinkin että oikea bussi on juuri menemässä ohi ja seurasin sen liikkeitä ja siten löysin bussipysäkille. Valitettavasti se olikin ainoa bussi tunnissa ja seuraavaa pitäisi siis odottaa 59 minuuttia. Soitin taksin. Olin matkustanut muutaman minuutin taksissa, kun keskellä kaupunkia vastaan jolkutteli aivan valtava hirvi! Loppumatka meni sitä asiaa ihmetellessä ja kohtaamisneuvoja taksikuskilta kysellessä (älä juokse, vaihda joko suuntaa tai siirry kadun toiselle puolelle rauhallisesti).

Pääsin lopulta perille konferenssiin juuri sopivasti herkulliselle lounaalle, oli kyllä hyvää, varsinkin kuvassa vähän piilossa oleva papusalsa, jossa oli paljon korianteria. Pitää tehdä samanlaista kotona. Täällä ei muuten säästellä kolmioleivän / sliderin täytteissä, kalkkunaviipaleita oli heti sen viisi kappaletta. Blogin kannalta on harmillista, että mulla ei ole oikein sopivaa kameraa olemassa, kännykällä tulee huonolaatuisia kuvia, mutten viitsi raahata järkkäriä joka paikkaan. Olen ajatellut mahdollisesti ostavani jonkun pikkuisen digipokkarin täältä. 

Takaisin tarinaan. Wolfcardilla matkustaa ilmaiseksi bussissa ja päätinkin lähteä konferenssista asunnolle bussilla. Tavallisella autolla matkassa kestää noin 20 minuuttia mutta tällä bussilla kesti 50 minuuttia ja minulla oli mennä hermot koko bussiin. Muut matkustajat olivat myös vähän, tai ei ihan vähänkään, epäilyttävää sakkia. Noo bussipysäkki on kuitenkin aivan kotiovella, joten ehkä sitä nyt pitää huomenna matkustaa bussilla keskustaan ja takaisin. Kotiovella huomasin, että uusi Wolfcard ei toimi enkä päässyt sillä sisään, mutta ONNEKSI väliaikainen kortti vielä toimi. Huomenna taas asuntotoimistolle selvittämään asiaa. Otan taksin jos pitää lähteä yliopistokeskukseen, se on kyllä varma.