Road Trip part 2, Homer-Seward-Anchorage

Kääks, eihän tässä ehdi mitään matkajuttuja päivittelemään siihen malliin kuin ajattelin, on nimittäin niin paljon töitä nyt tällä hetkellä. Ensi viikon perjantai-iltapäivänä helpottaa, mutta sitä ennen saa kyllä tehdä pitkää päivää aamusta iltaan. 

Selvittelimme tuossa tilejämme matkakustannusten suhteen ja laskeskelin että minulla meni hotelliin, autoon ja bensaan 475 euroa, eli kahden hengen budjetti oli sen 950 EUR. Tuo oma puoliskoni 475 EUR sisältää siis auton 1.5. viikoksi (343 EUR, yhteensä se siis maksoi 686 EUR) ja hotelliyöt viikoksi (130 EUR) ja bensat (100 EUR) ties kuinka monelle kilometrille. Tähän lisäksi sitten ruoka, sillä en shoppailut oikeastaan yhtään mitään. Että onks halpaa vai ei, en oikeen osaa sanoa. Eikö se ihan halpaa ole, ainakin tuo yöpyminen? Mutta jos tähän lisäisi lennot Euroopasta tänne niin huh huh, tulisipa kalliiksi. Helsinki-Anchorage-Helsinki lennot ovat siinä 1100-1500 euron luokkaa. 

No niin, tosiaan aamulla aikaisin matkasimme Homerista Sewardiin. Siellä ehdimme juuri ja juuri laivaan ja edessä alkoi 4 tunnin risteily Resurrection Baylla, Alaskan Lahdella. Oli huikea reissu. Olenkin jo Facebookissa tätä hehkuttanut, mutta kenties täällä on joitakin lukijoita, jotka eivät ole Facebook-kavereitani, niin kerrottakoon että näimme kymmeniä valaita (kolmea eri lajia, muun muassa miekkavalaan), delfiinejä, merileijonia, valkopäämerikotkia, vuorilampaita ja merisaukkoja. Mutta että delfiinejä, se teki kyllä vaikutuksen. Valaista ja delfiineistä oli hankala saada hyviä kuvia, ne eivät hyppineet siellä ilmaan, kävivät vain vähän pinnassa.

Seuraavana päivänä tutustuimme Sewardin Sealife Centeriin, joka on mereneläviin keskittynyt akvaario tms. Ei kuvia, tiedätte tunteeni eläintarhoja kohtaan. Mutta ilmeisesti tuolla ennen kaikkea otetaan vastaan loukkantuneita hylkeitä yms. ja sitten ne päästetään tervehtymisen jälkeen takaisin luontoon. Sehän on tietysti hyvä. Ja Centerissä tehdään paljon myös tutkimusta. Oli se ihan hieno ja hyvin tehty uusi paikka ja riitti ihmettelemistä pariksi tunniksi. Sen jälkeen kävimme vaeltamassa muutaman tunnin ajan Sewardin lähistöllä, jonka jälkeen matka jatkui kohti pohjoista, Anchoragen kautta piti kulkea.  Matkalla yritimme päästä eräälle jäätikölle, mutta sinne vienyt tie, toisin sanoen siis järven jää, ei ollut kunnossa enää näin keväällä. Paikka oli kyllä uskomattoman kaunis. Tässäpä paljon kuvia tästä Homer-Seward-Anchorage etapista:

 Sewardin satamaa. Hotelli oli satamassa ja olipahan hyvät maisemat. Pilvet olivat todella alhaalla ja kaikkialla oli melko aavemainen tunnelma.

 Lisäksi oli aivan tyyntä.

 Tuossa menee delfiiniparvi.

 Tuolla menee valas.

Merileijonia! Ne oli hassuja, kaikki oli kerääntynyt yhdelle ja samalle kivelle.

 Tuolla oli joku kaunis jäätikkö.

 Seward siintää siellä.

Ylläoleva kuva otettu hotellin edestä. Seward oli kyllä todella sympaattinen ja kaunis kylä, mutta ei siellä ihan mahdottomasti ollut mitään aktiviteettejä Sea Life Centerin ja näiden laivajuttujen lisäksi. Tai no niin, nyt oli se off season ja kaikki putiikit satamassa olivat kiinni. Ravintolaitakaan ei ollut ihan liiaksi asti ja päädyimmekin pizzalle, oli tosin todella hyvää pizzaa. Pizzeriassa oli samaan aikaan syömässä puolet meidän valaidenbongausreissun tyypeistä.

 Tuo oli mielenkiintoinen, vanha kirkko oli muutettu kahvilaksi. Sisällä oli todella idyllistä ja siellä myytiin taidetta ja käsitöitä.

 Patikoimme sen pari tuntia vartin päässä Sewardista ja maisemathan olivat hyviä.

 Tuon kivikon on pakko olla joenpohjaa, mutta missään ei ollut vettä. Ilmeisesti vuorilta sulanut lumi sitten ajautuu tuohon uomaan.

 Onkohan tuo avalance, lumivyöry. Nyt oli parhainta lumivyöryaikaa ja minua se vähän pelotti. Mikään ei ole ahdistavampi ajatus kuin joutua lumivyöryyn. No ehkä se jos sukeltaa jään alla eikä pääse pois. Siinäpä ne kauhukuvat.

 Tuossa se upea jäätikköpaikka, jonne emme päässeet etenemään. Jäätikkö olisi tuon oikeanpuoleisen vuoren takana. Niin kaunis ja kirkas päivä ja upeat valkoiset vuoret. Aivan mahtava paikka, alle tunnin päässä Anchoragesta.

Semmoinen oli meidän etelän osuus. Seuraavalla kerralla sitten Anchorage-Healy-Fairbanks.

Epic road trip, part 1, Anchorage-Homer

Aijaijai, olipa ankara paluu arkeen tänään, mutta that´s life. Saksalainen ystäväni Kai oli tosiaan luonani vierailemassa viimeiset kaksi viikkoa ja oli kyllä tervetullut breikki työhommiin ja myöskin vapaa-aikaan. Vietimme viikon Anchoragessa ja sen jälkeen toisen viikon tien päällä,  Road trip oli aivan mahtava, Alaska on uskomattoman upea paikka ei voi muuta sanoa! Jaan reissukuvat muutamaan osaan, niin ei tule kauheaa ähkyä. 

Ensimmäiseki matkasimme etelään. Kuten tässä on varmaan tullut ihmeteltyä, ei täällä Alaskassa ole juurikaan teitä. Meilläkin oli periaatteessa kaksi vaihtoehtoa, alas tai ylös ja valitsimme molemmat. Taisimme kattaa suuren osan koko osavaltion tieverkosta. Olen vähän arka autoilija, mutta nyt kyllä ylpeänä kerron, että ajoin täsmälleen puolet matkasta. Reilu peli ja silleen. Yhtenäkin päivänä ajoin 8.5 tuntia! Vuokrasimme Nissanin nelivetoisen automaattivaihteisen auton ja ai että sen ajaminen oli helppoa ja lepposaa. Miksi automaattivaihteet eivät ole suosittuja Suomessa? Autonvuokraus oli melko hintavaa, maksoimme siitä vajaa 1000 dollaria kaikkinensä (kaikki turvat ja vakuutukset plus kakkoskuski), eli noin 730 euroa 1.5 viikolta. Otimme muutaman lisäpäivän, jotta pääsisimme liikkumaan Anchoragessa. Nissanin tankin täyttäminen maksoi keskimäärin vähän päälle 60 dollaria, eli vajaa 45 euroa. Bensa on halpaa!

Ensimmäinen etappi oli Homer. Matkan varrella kävimme ensin Alyeskan laskettelukeskuksessa ihmettelemässä ja sitten pysähdyimme jonkinlaisessa eläintarhassa. Siellä oli karhuja, hirviä, ilveksiä, myskihärkiä, piikkisikoja, buffaloita jne jne. mutta en juurikaan kuvannut niitä aitojen takaa, minua aina vähän surettaa nuo eläintarhamiljööt. Sää oli ekana päivänä pilvinen.

Olimme vähän puolihuolimattomasti selvittäneet Anchorage-Homer ajomatkan pituuden ja huomasimme jossain vaiheessa karttaa tutkiessamme että sinnehän onkin melekosen pitkä matka ja hyvä jos pimeään mennessä, noin k 21, ehditään perille! Olimme hotellilla viimein perillä noin kello 20 ja ehdimme juuri ja juuri illalliselle oikein hyvään kalaravintolaan. Söin ihanaa ruijanpallasta. Nyt on off season jotenka hotellien hinnat ovat todella edullisia. Homerin majapaikasta, joka oli enemmänkin kait motelli, maksoimme 25 euroa per naama yöltä. 

 Tällaista maisemaa on 15 minuutin päästä kotoa.

Hurjia rinteitä Alyeskassa.

 Laskeuduimme tämän järven rantaan melkoisen äkkijyrkkää rinnettä alas ja mullahan olikin sitten pari päivää jalat kipeänä tästä pikku ponnistelusta. Huoh. Mutta kaunista ja hiljaista oli.

 Pysähdyimme myös meren rannalla.

Takana siintää idyllinen majakka ja etualalla töröttää uskollinen Nissan. 

 Hirviä! On ne isoja.

 Homerin pienvenesatama.

 Homer on lukemani mukaan kunnon kesäkaupunki ja siltä se vaikuttikin nyt keväällä, hirveän hiljaista ja rauhallista kaikkialla.

Homer aamunkoitossa, matka jatkui kello 7.00, meidän piti ehtiä Sewardiin kello 11.30, koska olimme buukanneet meille liput valaidenbongauslaivareissulle kello kahdeksitoista. Ehdittiin juuri ja juuri! Siitä lisää ensi kerralla. 

Viikot vierii

Heissan

Nyt en ole ollut missään reissuissa vähään aikaan, eikä ole tullut kannettua kameraa mihinkään. Mitäs sitä on viime viikkoina tullut tehtyä? 

No töissä on mennyt työt vauhdikkaasti eteenpäin ja sain yhden suuren projektin päätökseen (tai no siihen pitää kyllä palata vielä uudestaan muttei pariin kuukauteen) tuossa joku hetki sitten ja olihan se mahtava päivä se! Töissä alkoi myös minulle täysin uusi vaihe ja olen nauttinut todella paljon nyt töiden tekemisestä, mahtava homma sekin! Viime torstaina ja perjantaina osallistuin mielenkiintoiseen konferenssiin jossa opin paljon. Että sillä saralla hyvin antoisaa on ollut. Ensi viikolla on taas yksi konferenssi ja minulla on siellä esitys, jännittää jo nyt! Siis lähinnä se, että miten saan esityksen pysymään annetussa, hirveän lyhyessä, aikarajassa.

Meillä on ollut auto lainassa 1.5 viikkoa ja siitähän on riemua revitty tietysti. Olemme käyneet ulkona syömässä, shoppailemassa, reippailemassa läheisessä kansallispuistossa ja lautailuun/lasketteluun koukuttuneet kämppikset ovat autoilleet pari kertaa viikossa Alyeskaan laskettelemaan. Minä en ole enää jaksanu lähteä sinne tuntikausiksi hiihtelemään, vaan olen hiihtänyt tuossa lähiladulla niinä päivinä. Ja nauttinut myös siitä, että saan olla omissa oloissani kotona! Se on nimittäin tosi harvinaista näiden kahden kämppiksen kanssa.

Seuraavat kaksi viikkoa ovat sitten hyvin erilaiset. Saksalainen ystäväni lentää suoraan Havaijilta tänne Anchoragen lumiseen kevääseen. Olemme ensimmäisen viikon tässä Anchoragessa, kun minulla on monia työjuttuja valitettavasti just samalla viikolla, mutta  sitten olemme vuokranneet auton 9 päiväksi ja lähdemme roadtripille sekä etelään että pohjoiseen! Eli palaillaan varmaan sitten niiden, odotettavasti huikeiden, reissujen jälkeen taas.

Katselin puhelimen kuvia ja laitanpa tähän muutaman otoksen.

 Anchoragen museo on hyvä ja siellä oli mielenkiintoinen vaihtuva näyttely muoviin liittyen. Nämä koirat on tehty jätemuovista, jota on löytynyt merestä.

 Sushi on aina hyvää!

 Tässä kuva viime hiihtoretkeltä Alyeskasta, oli satumaiset maisemat hiihdellä ja oli jännä miten alhaalla pilvet olivat, tai siis miten korkealla siellä hiihdetään!

 Parks and recreation!

 Sitten oli yksi tuulinen ilta ja heti oli yön aikana käyty laittamassa ohjetta oveen...

 Tuo oli melko hauska!

Työpäivieni ilo on Food Truck, ah niin trendikäs auto, joka tuo ruoan ihmisten luokse! Mikäs se food truck on suomeksi, en nyt saa päähäni. Tässä toimiston parkkiksella käy food truck joka arkipäivä ja sieltä saa muun muassa maailman parasta thaityylistä Seafood Chowderia. Chowder oli minulle uusi tuttavuus, se on tuhti keitto ja tässä versiossa on perunaa, quinoaa, kasviksia ja mereneläviä sekä thaimakuja kookosliemessä. Se on joka kerta vähän erilainen, todistettavasti alusta asti kotitekoinen. Ja iso kulho maksaa 4 dollaria eli vajaa 3 euroa! Tätä keittoa tulee ikävä.

Havaintoja

Nämä seuraavat nyt ovat minun subjektiivisia lyhyen ajan havaintojani ja kirjoitan mahdollisesti  tarkoituksellisesti vähän kärjistäen ja pilke silmäkulmassa, mutta kyllä maar on alaskalaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa eroja. En nyt ala puhumaan isoista asioista, kuten verotuksesta ja ilmaisesta terveydenhuollosta joka Suomessa on ja jota täällä Amerikassa ei ole tai kierrätyksestä jota Suomessa harrastetaan ja jota täällä Alaskan kampuksella harrastetaan aika vähän tai äitiyslomista ja vanhempainvapaista  joita Suomessa on mutta täällä ei ole lainkaan..... ..... .......

Mutta niin, semmoisia pikkujuttuja seuraavaksi. 

Täällä on hyvä ruokakauppaketju nimeltä Fred Meyers. Kassoja on miljoona, mikä on hyvä, koska kassapalvelu on aivan sairaaaaan hidasta. Miksi? No kassatyöntekijä pakkaa kaikki ostokset asiakkaan puolesta ja siinä on tietty malli, mihin pussiin mikäkin tuote laitetaan, miten päin, missä järjestyksessä ja minkä tuotteen kanssa. Ja yhteen pikkuruiseen muovipussiin mahtuu aina vain joku 3-4 tuotetta. Tavallaan ihan kätevää, eipähän tartte itse hikihatussa pakkailla, mutta tässä toimenpiteessä menee tolkuttomasti aikaa ja kymmeniä muovipusseja. Ostinkin semmoisen isomman kestokassin ja otan kauppaan mukaani repun ja pyydän painavat tavarat reppuun. Mutta iso kassi tulee pakatuksi oikein kauniisti sitten kassatyöntekijän toimesta. 

Täällä on toinen kauppaketju nimeltä Walmart ja pari kertaa olen ihmetellyt kun oven edustalla hortoilee aina joku vanhus ja lähestyy ihmisiä. Mietin että onkohan vanhus hukassa tai hukannut jonkun. Mutta vanhushan onkin kaupan palkkaama tervehtijä!Terve vaan.

Linja-autoissa on erinomainen palvelu. Bussi pysähtyy aina pysäkille jos siellä on ihmisiä, tuli ne siihen bussiin tai ei. Bussiin tuleva ihminen saattaa istua pysäkillä ja lähteä hitaaaaasti tallustamaan kohti bussia ja bussikuski odottaa aivan tyytyväisenä. Oulussa olisi kyllä jättänyt pysäkille. Samaten poislähtiessä, minä aina hyvissä ajoin ryntään ovelle, että äkkiä pääsee bussista pois ja bussi pääsee jatkamaan matkaa, mutta täällä ei kukaan liikahdakaan ennen kuin bussi on pysähtynyt ja sitten madellaan kaikessa rauhassa ulos ja moikkaillaan kuskia iloisesti tai vaihdetaan muutama sana. Bussin vieressä lukee isolla että älä juttele kuskin kanssa bussin ollessa liikeessä, mutta aina kun minä olen ollut bussissa, kuski juttelee kaikille vähänkään lähellä oleville ihmisille oma-aloitteisesti.

KAIKKI myydään suuremmissa pakkauksissa. Tavallaanhan se on ekologista. Puolen litran juomapullo on 0.6 litraa, hiuslakkapurkki on järjettömän kokoinen, hammastahnaputkilo riittää vuodeksi, shampoot on aina litran purkeissa, ostin yksi päivä varmaan 1000 tops-puikkoa kun en löytänyt pienempää rasiaa. Pieni kahvi on suuri kahvi. Täytetyn voileivän välissä on 5-10 palaa leikkelettä ja 5-10 palaa juustoa. En tiedä miten totun takaisin Suomen minimittoihin ja yhteen juustopalaan ruisleivän välissä. 

KAIKKI vastaantulijat moikkaavat. Ja yleensä kysyvät "how is it going", jos ei olla vilkkaalla kadulla. Se on kyllä mukavaa.

Asiakaspalvelijat ovat superystävällisiä ja melkein aina kysyvät että mistä olen kotoisin ja sitten ovat todella kiinnostuneita vastauksesta. 

Jos menee ravintolaan ja tilaa ruoan kanssa oluen tai lasin viiniä, pitää näyttää henkkarit. Oli tosi outoa ekan kerran istua hienossa ravintolassa ja sitten kaivaa ajokorttia laukun perältä. Henkkarit kysytään ihan kaikilta jos ostaa alkoholia. Se on minusta aika hyvä politiikka, eipähän tartte kysyjän arvailla ikää, koska se kysytään kaikilta. Täällä vissiin merkitään henkkareihin jos on joitakin rötöksiä tai vaikka ajanut alkoholin vaikutuksen alaisena.

No juu näitähän riittäisi mutta tällaisia tällä kertaa.

Spring Break Trip to Fairbanks

Viime viikko oli Spring break eli täkäläisten talviloma. Yleensä amerikkalaiset yliopisto-opiskelijat matkustavat etelään, Miamiin, Meksikoon tms. mutta mepä matkustimmekin Fairbanksiin. Mukana oli minä ja kämppikset sekä Hollanin kämppiksen amerikkalainen kurssikaveri. Vuokrasimme Chevroletin neliovisen auton joka kulki hyvin, mutta siinä ei ollut nastarenkaita. Kait siinä nyt jotkut kitkarenkaat tms. kuitenkin oli? Anchorage on suunnilleen yhtä etelässä kuin Helsinki ja Fairbanks on suunnilleen yhtä pohjoisessa kuin Oulu, matka-aika meillä autolla oli 7-8 tuntia. Lähdimme perjantaina aamulla ja paluumatka alkoi sunnuntaina aikaisin. Tiet olivat erinomaisessa kunnossa. Poissaollessamme Anchoragessa oli ollut lumimyrsky ja lunta oli tullut 20 cm. Vaarallisin ajopätkä olikin sitten Anchoragen lumisilla teillä matkan viimeiset 30 minuuttia. Juutuimme monta kertaa kinoksiin, ja jarrut menivät koko ajan lukkoon. Hui!

Matka oli todella onnistunut ja tapahtumarikas. Kyllä sitä vaan 1.5 päivässä saa paljon aikaiseksi! Perjantaina menomatkalla pysähdyimme hienossa Talkeetnan pikkukylässä. Fairbanksiin saavuttuamme kävimme illalla kiertelemässä Fairbanksia, Alaskan kämppis on kotoisin kaupungista ja näytti meille paikkoja. Tämä oli minulle toinen retki Fairbanksiin, kävin siellä viimeksi vuonna 2012 elokuussa. Oli mukava käydä nyt sitten eri vuodenaikaan. Fairbanks muistuttaa luonnoltaan aivan Rovaniemeä. Lauantaina kävimme katsomassa World Ice Art Championshipsejä eli jäänveiston maailmanmestaruuskilpailuja ja en ole eläissäni nähnyt mitään niin upeaa! Kuvat kertovat, mutteivät kyllä vanginneet kokonaan veistosten upeutta. Sitten kävimme Fairbanskin yliopiston museossa ja sen jälkeen illallisella Alaskan kämppiksen äidin kanssa, hän vei meidät Pizza Hutiin syömään. Oli kyllä hyvät pizzat. Sitten lähdimme Chena Hot Springsseille. Kyseessä on ihanat kuumat lähteet keskellä ei mitään. Allas on ulkona ja nyt talvella sitä ympäröivät lumiset kivet. Olimme siellä pimeään saakka ja oli todella tunnelmallista istua terveysvaikutteisessa kuumassa lähteessä tähtitaivaan alla -15 pakkasasteessa. Höyryä oli kyllä paljon ja kaikkialla. 

Kaiken lisäksi kaupungissa alkoivat juuri samaan aikaan Arctic Winter Games, joka on maailman alkuperäiskansojen talviurheilukisat. "The Arctic Winter Games is a high profile circumpolar sport competition for northern and arctic athletes". Lajit liittyvät kansojen historiaan mutta mukana on myös ihan perusurheilulajeja. Vähän erikoisempia ovat muun muassa Dog Mushing, koiravaljakot, Ski Biathlon (en tiiä mikä se on) ja joku Snowshoe Biathlon sekä Snowshoeing, lumikenkäily. Keskusta olikin ihan täynnä kisaväkeä omissa urheiluasuissaan. Siellä ei näkynyt yhtään ketään muita.  Olimme yhdessä vaiheessa hotellilla ja moikkasimme aulassa ihmisiä, kuteen tapaan täällä kuuluu ja tuli puheeksi mistä kukanenkin on kotoisin. Eikös yksi sitten ollut norjalainen ja hän ilahtui kuullessaan että olin Suomesta ja hän alkoi juttelemaan minulle, suomeksi! Hän oli saamen television toimittaja tekemässä juttua kisoista. Mukava tapaaminen. Lisätietoa kisoista: http://www.arcticwintergames.org/.

Paluumatkalla näimme aamulla varhain Yhdysvaltojen suurimman vuoren, Denalin tai toiselta nimeltään Mount McKinleyn. Oli kyllä upea! Vuori on 6194 metriä korkea. Sen näkemiselle on vain 30% mahdollisuus sääolojen vuoksi. Aivan uskomaton näky, mutta eipä ollut siinä kohtaa mahdollisuutta pysähtyä. Täällä saisi olla enemmän psyähdyspaikkoja teiden varsilla ja ennen kaikkea hyvissä ajoin ilmoitus niistä.

Tässä kasa kuvia. Samat kuvat ovat facebookissa, että joillekin kamuille tulee varmaan toistoa tässä nyt. Muuten, kaikki kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla niitä.

 Talkeetna oli kyllä tosi kiva pikku kylä. Kuulemma edustaa semmoista vanhaa ja perinteistä Alaskaa. Nämä kuvat ovat Talkeetnan päätien varrelta.

Edit: sain juuri kuulla, että Talkeetna on itseasiassa hyvin tunnettu paikka monelle, Villi Pohjola-sarjan (Northern Exposure) Cicelyn kylä on toteutettu Talkeetnan kylänraitista mallia ottaen! Muutenkin monet suomalaiset mainitsevat usein ko. sarjan, itselle se on tuttu vain nimenä. Pitääpä hankkia se ja vilkaista, taitaa olla hyvä 90-luvun sarja. Varmaan joillekin teille myös siis tuttuja näkymiä!

Pizza Pie! Kaksi parasta asiaa yhdessä!

 Yllä söpö ravintola Talkeetnassa. Ja siellä oli tarjolla Crustless Quiche-piirakkaa. Eli vain Quichen paras osa eli täyte ilman reunuksia. Perfect!

Sitten jääveistoksia. Huh huh. Pitää tutkia asiaa lisää ja katsoa joitakin videoita että miten ihmeessä jäästä saa tällaista taidetta.

 Nuo hevoset olivat oikean hevosen kokoisia.

 Erityisesti nämä kirjaimet olivat minusta vaikuttavia. Ja ne olivat ilmassa!

 Tuossa on kaikkien alkuperäiskansojen liput jotka osallistuivat Arctic Winter Gameseihin. Saamenlippukin on siellä, muttei nyt liehu tässä näkyvästi.

 Oli upean näköistä kun tuuli puhalsi lunta vuorien päältä.

Semmoinen Spring Break täällä!