Mikä lopetus mahtavalle viikolle!

Aloitetaanpa ensin tärkeimmäistä, tämän sunnuntaipäivän kohtaamisesta. Tänään oli aivan upea sää, muutama pakkasaste ja aurinko paistoi, niinpä päätin lainata kämppiksen lainasuksia ja lähteä hiihtolenkille. Tien toisella puolella meidän asuntoa on hiihtolatu, ihan mahtava homma. Kehuskellaanpa vähän vielä; ennen hiihtoa kävin kuntosalilla; juoksin 20 min. juoksumatolla ja 20 min. crosstrainerilla. Tällä kertaa (vietin vuonna 2006 puoli vuotta Buffalossa New Yorkissa vaihto-opiskelijana) en aio tulla täältä seitsemän kiloa painavampana!

No niin, olin siis tulossa jo kotia kohti ja kaukaa näin kaksi pientä koiraa ladulla kipittämässä. Ilahduin, koska yleensä kaikki koirat ovat täällä tosi isoja. No sitten aloin katsomaan että voi jee, onko se petit brabancon, taitaapa olla! Vaan sitten vielä lähemmäksi päästyäni huomasin että sehän on maailma suloisin ja pienin mopsityttö! Niin ihana! Pyysin saada silittää ja sittenhän sainkin jo paljon suukkoja ja nuuhkutuksia mopsilta. Tulipa hyvä mieli! Mutta että hiihtoladulla, Alaskassa, mopsi!

Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon, että taidan jakaa tapahtumat useampaan kirjoitukseen. Mutta nyt kun koirista oli kyse niin omistetaanpa tämä kerta Iditarod-kilpailulle, josta jo aiemmassa kirjoituksessani olen kertonut. Eilen lauantaina kisa sitten alkoi! Mukana oli 70 koiravaljakkoa, joissa jokaisessa on 16 koiraa. Näin lauantaina siis 1120 koiraa! Koirahullun unelmapäivä. Kyseessä oli seremoniallinen startti ja valjakot lämmittelivät ennen itse kisaa, joka starttasi tänään sunnuntaina Willowsta. Menimme katsomaan samaiselle ladulle, missä tänään hiihdin, ensimmäisiä valjakoita ja sitten kävelimme pidemmälle naapurustobileisiin. Saimme kokea kunnon alaskalaisen kulttuurielämyksen näissä naapurustojuhlissa. Meidän kohdallamme koirat olivat juosseet noin puolisen tuntia ja melko juokseneennäköisiä ne olivat. Minulla on vähän ristiriitainen olo tästä kisasta kuitenkin, onkohan se nyt ihan oikein että urheilun nimissä juoksutetaan koiria 1700 km? En tiedä. Oli joka tapauksessa ihan mahtava päivä!

Sieltä sitä tullaan. Eka valjakko oli tuommoinen joku näytösvaljakko, varmaan vanhaa tyyliä. 

 Hui, varokaa majavia!

Onkohan ne pirulaiset tuolla?

 Nappurustossa kaikki olivat tulleet katsomaan koiria. Ihmisillä oli tarjolla kuumaa kaakaota, muffinsseja, grillausta jne.

 Sitten ne heittelivät valjakoista ihmisille noita koirantossuja! Huusin yhdelle tiimille että "here here" ja sain käytetyn koirantossun suoraan päin naamaa! Tää on mun tärkein muisto täältä.

Norjalaisia tiimejä oli muutama.  Oikeassa kisassa kisaa vain yksi ihminen koirineen.

Lumityöpaja

Osallistuin koko tämän viikonlopun työpajaan, josta jälleen kerran en etukäteen tiennyt oikein mitään. Kollega oli ilmoittautunut ja pyysi minuakin mukaan ja niinpä sitten olin työpajassa lauantaina aamukymmenestä neljään iltapäivällä ja sunnuntaina kymmenestä kahteen. Ja tuttuun amerikkalaiseen tyyliin tarjoilut olivat aivan erinomaisen runsaat; pizzaa, wrappeja, sipsejä, täytettyjä croissantteja, keksejä, marjoja, hedelmiä, leivonnaisia, salaatteja jne jne; pidimme ruokatauon kolme kertaa päivässä. Sopii!  Jutun järjesti tämän yliopiston taiteiden tiedekunta yhteistyössä norjalaisen yliopiston kanssa. Norjalaisilla oli mukana dokumentaristi ja valokuvaaja ja kaikki filmattiin ja myöskin valokuvattiin. Minua lisäksi haastateltiin johonkin julkaisuun, aikoivat lähettää valmiin tekstin minullekin. Jaiks! Mutta tosi hauskaa oli! Norjalaisten mukana oli yksi mies, joka osasi lukuisia sanoja ja sanontoja suomeksi ja muodosti niistä myös erinäisiä lauseita. Tiedustelin lopulta että miten hän oli oppinut suomea ja vastaus oli että hän oli ollut vuonna 1975 kaksi viikkoa Suomen Lapissa kalastamassa ja törmännyt muutamiin muihinkin kalajastajiin ja oppinut sanan sieltä täältä toisen täältä. Melko hyvä muisti jos tarina pitää paikkansa!

 Teemana oli Edvard Muchin "Huuto". Tuossa yllä minun lumitaiteellinen toisintoni taulusta.

  Sitten päätin tehdä Suomen kartan. Vähän Pohjois-Suomipainotteinen siitä tuli, mutta menkoon.

 Norjalaisten huuto, tuo oli hyvä.

 Lumi pysyi kasassa, kun se oli ollut vain puoli tuntia tuollaisissa vanerilaatikoissa. Tietysti yön yli laatikossa ollut lumi oli kestävämpää ja helpommin työstettävissä.

 Joku opiskelijaryhmä oli tehnyt myös hienoja jääpatsaita elintarvikevärin ja ilmapallojen avulla.

 Yllä hahmottumassa karhuveistos. 

 

Tuonkin tein, mutta se näyttää kyllä lähinnä ihanalta salmiakkipääkallokarkilta. Mmmmm salmiakkia...

 Karhu alkaa hahmottua.

Tuli hieno!

Oli taas kiva viikonloppu!

Pugs for all!

Niin suurin osa lukijoista varmaan tietää että meillä on kotona kaksi ihanaa ryttynaamaista koiraa, mopsi ja griffon petit brabancon. Koirat ovat meille kaikki kaikessa. Alkukäteen jänskätti että kuinka mahottoman ikävä niitä tulee. Täytyy kyllä nyt kauhistuksekseni myöntää, että koiria ei ole niin kova ikävä, mitä etukäteen ajattelin. Onhan niitä ikävä, mutta kyllä se ainakin vielä tässä menee. Kun skypetän kotiin, mies aina ottaa koirat mukaan kuviin, tosi mukava. Ehkäpä se sitten auttaa. Niin ja en ole vielä kertonut, että toimistossa vierailee viikottain kollegan aivan ihanan valloittava Shitzu ja pääsen sitä rapsuttelemaan aika ajoin. Sekin varmaan lievittää koiraikävää.

No niin, minut tuntevat lukijat myös tietävät että olen ihan mopsihullu ja kerään mopsitavaraa aina kun sattuu tulemaan vastaan. Juujuu, aikuinen ihminen ja kaikkea, mutta silti sitä hullutellaan vaan. Kerään myös petit brabancon tavaraa mutta siihen kokoelmaan kuuluu kolme asiaa ja kaksi niistä on griffonyhdistyksen kautta hankittu. Ei ole griffontavaraa tarjolla! 

No niin, tässäpä teille vähän näytille kortteja, jotka olen täältä löytänyt ja jotka ovat nyt osa mopsikorttikokoelmaani. Yksi kysymys: oi miksi, oi miksi nämä ovat niin järkyttävänä näköisiä kaikki? Mopsiparat.

1. Kolme mopsiballeriina katsoo kattoon. Sisällä lukee: "Go ahead and twirl, ´cause you are tutu fabulous! Happy Birthday".

2. Ööö sairaalapotilasmopsi jolla on päässä puhallettu kumihanska. Kortissa lukee: "Not sure what the´re giving you...but I want some! Get well soon".

 3. Sairaalapotilasmopsi jolta otetaan verenpainetta koko vartalosta. Eiku jaa, se mittaa itse itseltään verenpainetta. Ja yksi soma hammas pilkistää suusta. Teksti. "Somebody NEEDS a vacation!

 3. No comments. Teksti: "I can´t keep my paws off you!"

4. No tää on ihan oikeesti suloinen, kortissa lukee: " The more wonderful someone is, the harder it is to say goodbye. In your case it´s next to impossible! Missing you already". Kortti omistettu kotiväelle.

5. Sitten taas melko ihmeellinen kortti, tai no ehkei siinä oo mitään ihmeellistä että joku henkilö jolla on pienet huulet ja punaista huulipunaa on antanut suukon mopsinpennulle. Teksti: "Sending you pugs and kisses! Happy Birthday". Aaaaw.

6. Tää on kiva, vanha mopsi hienossa rusetissaan. Teksti sitten pilaa kaiken: "Happy Birthday to the classiest* person I know!! * because you´ve never farted in my presence (at least not that I´m aware of)". Jos jollekin ei oo tuttu, niin fart on pieru englanniksi. Että silleen.

7. Tää oli siltikin suurin ihmetys kaikista. Kansi on aivan söpö, siinä lukee että "It´s your Birthday. Hope you live a little, dance a little, sing a little...

Ja sitten kun kortin aukaisee alkaa julmettu älämölö ja joku biisi soi taustalla, mutta biisistä ei saa mitään selvää, koska tuo mopsi on laitettu nylkyttämään tuota miehen jalkaa niin vimmatusti ja siitä liikkeestä lähtee ihan kauhea rahina, joku pikku moottori liikuttaa tota pahvimopsia. Ja teksti on: Get a little. 

Huoh. 

Mukava viikko

No niin, viikko jo melkein vierähtänyt, mitäs tässä on tultu tehtyä? Olen tehnyt paljon töitä, on iso, iso, iso deadline tämän kuun lopussa. Sen jälkeen helpottaa ja voin joustavammin suunnitella aikatauluja. Mutta on tässä muuhunkin ollut aikaa. Auto oli tosiaan käytössä ja viime keskiviikkona teimme pienen retken läheiseen kansallispuistoon ja matka sinne oli jälleen kerran kerrassaan upea. Harmillista vain, sää oli melko sumuinen. Ajoimme kuuluisaa Seward Highway:tä pitkin yhteen hiking-paikkaan. Tie kulkee meren ja vuorien välissä. Näimme sopivasti auringon laskevan mereen puolivälissä retkeämme. Sää oli hyytävän kylmää meren läheisyydessä, mutta olipahan kaunista!

Rautatie kulkee aivan meren rannalla.

Tällä viikolla oli Valentine´s Day joka täällä on tietysti iso juttu ja nimenomaan rakastavaisten juhla. Minäkin muistin aviomiestäni ja lähetin hänelle postitse maailman hauskimman sarjan Parks & Recreation:in kaksi ensimmäistä tuotantokautta lahjaksi. Ei ehkä ihan mahdottoman romanttista, mutta halusin, että hänkin pääsee katsomaan sarjaa, johon tutustuin täällä. Hihhihhhhiii, se on NIIN hyvä, suosittelen kaikille.Työpaikalla minua odotti Red Velvet Cup Cake, oli minusta tosi kiva ja suloinen yllätys.

Kävimme eilen kollegoiden kanssa syömässä afrikkalaisessa ravintolassa, oli ihan hyvää ruokaa. Olin suuresti yllättynyt nähdessäni laskun: 8 dollaria, vajaa 6 euroa! Huh huh, miten se ruoka on niin halpaa täällä ja niin kallista Suomessa? Tein muuten juuri melkoisen hyvän löydön, olimme äsken kämppiksen kanssa ostarilla. Ostin lämpimät mokkanahkaiset, karvavuoriset ulkokengät, vähän semmoiset UGG-tyyppiset, maksoi 30 dollaria eli 21 euroa. Aijajaijaiajiajaijaiiiiii. Hyvä diili, jälleen kerran. 

Niin, vielä siihen eilisiltaan. Menimme myös elokuviin ja kyseessä oli "outdoor movies". En ihan tiennyt että mistä oli kyse, pohdin etukäteen että ihanko oikeasti sitä ollaan ulkona. Ajattelin että olisiko se sellainen että katsotaan autosta elokuvaa. Varauduin kuitenkin toppahousuilla ja villasukilla, suureksi onneksi. Anchoragen museon eteen oli viritetty valkokangas ja katsoimme vajaa kaksi tuntia kestävän Blue Hawaii elokuvan tähtitaivaan alla! Meillä oli kaikilla leit kaulassa ja siellä me istuimme -10 pakkasasteessa juoden kuumaa kaakaota ja kaakao-olutta. Joo, kaakao-olutta. Sitten loppuvaiheessa Elvis imitaattori tuli paikalle ja pyysi kaikkia valokuviin hänen kanssaan. Ja sanottakoon nyt, Elviksen Blue Hawaii elokuva oli uskomattoman seksistinen. No minähän olen tunnetusti tosikko, mutta silti. Huhhei. Mutta olipahan ilta!

Auto käytössä!

Woot woot, meillä on nyt ollut auto käytössä viime lauantaista ja se pitää palauttaa keskiviikkona. Mahtavaa! Kuten useaan kertaan mainittu, auto olisi erittäin käytännöllinen täällä. Olemme käyneet ostoksilla, kaupassa ja syömässä muualla nyt kun siihen on mahdollisuus. Täällä on ihan mielettömiä urheilu- ja vapaa-ajanliikkeitä ja aina on laatumerkkejä alessa tai poistossa. Ostin ihanan North Facen fleecen alesta 26 dollarilla eli 19 eurolla!  Huh huh.

No niin, itse asiaan. Kävimme pienellä roadtripillä sunnuntaina Wasilla nimisessä pikkukaupungissa. Matka sinne oli upea, vuoret niin kauniita ja tiet olivat hyvässä ja kuivassa kunnossa. Nyt ainakin täällä on erittäin helppo ajaa, tiet ovat leveitä, vähintään nelikaistaisia ja kaikki ajavat rauhallisesti hötkyilemättä. Harmi vain että missään matkan varrella ei ollut yhtään pysähdyspaikkaa kuvien ottamista varten. Niinpä kaikki kuvat on otettu auton takapenkiltä, melko tylsää. Ja ei se kamera tallenna näitä maisemia muutenkaan kunnolla.

Wasilla on kuuluisa myös siitä, että Alaskan arvostetuimman ja pisimmän koiravaljakkokilpailun, Iditarodin, Headquarters on siellä. En nyt ihan kyllä tiedä mitä siellä Headquarterseilla tapahtuu, ehkäpä tapahtuma järjestetään ja monitoroidaan sieltä käsin ja se on myös turistien suosiossa. Iditarod alkaa 1.3 täältä Anchoragesta (tai kyseessä on juhla-aloitus, Ceremonial start, oikea aloitus sitten Willowsta) ja valjakkoreitti kulkee tuosta meidän talon edestä! Huippua! Rrrrrrrakastan koiria ja kaikkea koiriin liittyvää. 16 koiran valjakko juoksee Anchoragesta/Willowsta Nomeen yhteensä 1770 kilometriä! Melkoinen ponnistus. Nykyisellään aikaa reissuun menee noin 8-10 päivää. Koiravaljakkokoirilla vetäminen on veressä, mutta kyllä kuulostaa hurjalta, toivottavasti koirat eivät loukkaannu tai kohtuuttomasti kärsi reissusta. Kuudestatoista koirasta kuuden pitää juosta reitti alusta loppuun, jos olen ymmärtänyt oikein. Tässä osoitteessa vähän lisäinfoa kiinnostuneille: http://iditarod.com/.

Lähivuoret siinä. 

Wasillan vuoret.

 Kaunis järvi ja kauniit vuoret Wasillassa. Tuuli niin paljon ettei henki kulkenut ja järvestä lensi jäänpaloja meidän päälle.

Koirapatsaat on parhaita patsaita! Eiks ole melko vähän lunta? Anchoragessa on sentään vähän enemmän.

Sitten käytiin Kentucky Fried Chickenillä (KFC) syömässä vähän kanaa. Oli ihan tosi hyvää!

Ja taas yksi vuori.