Keskustassa karnevaaleissa

Toissa viikolla vietittiin vuosittaista Fur Rondy hulabaloota Anchoragessa. Kyseessä on 10 päivää kestävä talvitapahtuma joka sisältää jos jonkinlaista hauskaa ohjelmaa, lumiveistoksia, tivolin, ruokaa, kisoja, musiikkia, taidetta ja paljon muuta. Osallistuin yhtenä, viimeisenä päivänä, ja keskusta oli aivan täynnä iloista sakkia. Katsoimme yhden kisan ja se oli Reindeer run, porojuoksu. Ihmiset juoksevat hassuissa asuissa tai hyvin vähissä vaatteissa porojen seassa läpi keskustan! Olisiko lainannut ideansa Espanjan härkäjuoksusta? Oli aika kreisiä se. Tässä kuvia tapahtumasta ja samalla myös Anchoragen keskustasta. 

Pukeutuminen on täällä kahdella sanalla kuvailtuna erittäin kasuaalia. Toimistossa 80% pukeutuu fleeceen, fleeceliiviin, johonkin muuhun omituiseen liiviin, huppariin, vaelluskenkiin ja joihinkin mukaviin housuihin. En lähde tähän mukaan.  Kampuksella sama homma, siellä näkee tosin vielä enemmän huppareita. Ylläolevan kuvan mies on myös aika hyvä esimerkki tyylistä. Ihmiset ihan tyytyväisinä käyttävät shortseja ja lyhythihaista paitaa pihalla näin maaliskuussa. Kylmä on (no nyt tosin poikkeuksellisen lauhaa), mutta ihmiset eivät pukeudu lämpimästi. Hyvin harva käyttää pipoa ikinä ja useimmilla ei ole ulkotakkia. Miksei??!! Kuulin, että yksi syy on se, että ihmiset astuvat kodistaan ulos, menevät autolle, autosta paikkaan x ja paikasta x autoonsa ja ei niillä väleillä tarvitse pukeutua lämpimästi. Alaskalainen kämppis on myös hyvä esimerkki pukeutumisen omituisuudesta. Lähdimme laskettelemaan (minä vuokrasin sukset ja hiihdin perinteisellä tyylillä tosin) viime viikonloppuna ja hänellä ei ollut toppahousuja (ei omista) eikä pipoa (näyttää tyhmältä pipossa kuulemma). Loppujen lopuksi hänen tosin piti käydä ostamassa se pipo...

Siinä pääkadulta kuvaa yllä.

Siinä Fur Rondy tivolia.

Karnevaaliasuja

Monella oli Rondyssä turkista päällä. Luin jostain että tässä kaupungissa näkee eniten turkiksia ihmisten yllä verrattuna muina (Amerikan) kaupunkeihin ja ainakin tässä tapahtumassa sen huomasi. Oli aika hurjannäköinen tuo ilves"lakki" edestä päin. On varmaan hyvin perinteinen ja kulttuuriin sidonnainen juttu tuo turkisten käyttö täällä.

University of Alaska Anchorage (UAA)

No niin, nyt alkaa olla melko tuttu tämä yliopistokampus. Katselin aivan alussa karttaa ja ihmettelin että jo nyt on kumma kun kaikki rakennukset on ripoteltu sinne tänne ja onpa huono homma ja plaa plaa, mutta nyt tiedän sen, että itseasiassa suurin osa tiedekunnista/rakennuksista on yhdistetty käytävillä toisiinsa, kakkoskerroksessa kulkevaa käytävää kutustaan nimellä "spine", selkäranka. Eli ei tarvitse seikkailla ulkona vaan kulku onnistuu oikein mukavasti paikasta toiseen sisäkäytävää pitkin. Oma toimistoni tosin sijaitsee muista aika kaukana, mutta sitten se on taas kotia lähellä. Jos minun pitää mennä pääkampukselle, otan bussin toimiston edestä.

Tämä on tosiaan perustettu vuonna 1954, Oulun yliopisto on perustettu vuonna 1958. Jotenkin vähän samaa fiilinkiä näiden kahden yliopiston vanhan puolen rakennusten kesken olen aistivani. UAA:ssa tällä kampuksella on 17 000 opiskelijaa, Oulun yliopistossa noin 16 000. Hyvin samankokoisia siis ovat. Tätä yliopistoa on laajennettu ahkerasti viime vuosina ja kaikki näyttää hyvin  modernilta ja hienolta. Antaapa kuvien kertoa puolestaan.

 Vähän huonosti näkyy, mutta tuossa yllä on kaikkien 18 Native Alaskan ryhmän nimet tervehdyksineen. Täällä aika näkyvästi huomioidaan Alaskan alkuperäiskansat.

 Kirjastosta.

 Kirjastossa on hieno Foucaul:n heiluri.

 Tuossa yllä on kuvattu kaikki kampukset, mitkä kuuluvat UAA:han.

 Kirjasto ulkoa.

 Nämä ovat Integrated Science buildingistä, joka on vastikään rakennettu. Uusissa rakennuksissa ei ole enää kokolattiamattoja, yllätys yllätys, mutta koko meidän rakennus on yhtä mattoa vaan ja samoin esimerkiksi se "spine" on päällystetty kokolattiamatolla. Se on kyllä toisaalta tosi hyvä äänieriste, en ikinä kuule kun joku hiippailee toimistossa ja tulee sanomaan minulle jotakin.

 Tuossa vielä kirjasto.

Amerikkalaisissa yliopistoissa Student Unioinilla on iso rooli ja isot tilat. Se vastannee Suomen ylioppilaskuntatoimintaa. Täällä Student Union rakennuksessa on Subway ja kiinalainen ravintola, kahvila ja monenlaista hengailutilaa. 

 Ja urheilu on todella suuressa roolissa yliopistoissa täällä. Itse vähän ihmettelen ja vierastan ajatusta. Urheilijoilla on kaikenlaisia etuja ja he ovat täällä omilla urheilustibendeillään ja harjoittelevat päivät päästään. Miten se urheilu nyt liittyikään tieteen tekemiseen? Kannatan kyllä urheilemista, mutta voi sitä vähän pienemmälläkin voluumilla harrastaa. Sitten urheiluun liittyy myös tärkeä Cheerleading-kulttuuri ja täällä on hyvin voimissaan. Urheiluhalli on mahdottoman suuri, mutta myös vähän vanha, tänne valmistuukin syksyllä uusi halli ja sitä on kyllä kritisoitu kalliiksi ja turhaksi.

Toinen hyvin tyypillinen ja minusta mukava piirre amerikkalaisissa yliopistoissa on se, että kaikenlaista yliopistoon liittyvää oheistuotetta on valtavat määrät ja niitä saa ostettua kampuksen kirjakaupasta. No se juontanee jonkun verran urheiluun kyllä. Saatavilla on vaikka minkälaisia yliopiston logolla tai yliopiston urheilujoukkueiden logoilla varustettuja vaatteita ja kaikkea muuta tavaraa mitä kuvitella saattaa. Mutta se tuo minusta semmoista me-henkeä ja yhteenkuuluvaisuudentunnetta, kun suurella osalla opiskelijoista on UAA:n huppari, t-paita, housut, takki, pipo, muki, kassi jne. Ja ne ovat erinomaisia muistoesineitä ja tuliaisia. Ja vaatteet ovat hyvälaatuisia Jansportin vaatteita. Minulla ei nyt ole kuvaa kirjakaupasta.

Urheilujoukkueen (jääkiekko, ilmeisesti) tunnus on Seawolves. Oon koko ajan jostain kumman syystä luullu että se tarkoittaa ahmaa, mutta se tarkoittaakin kissakalaa (tai merikissaa)!   Täytyy sanoa että nämä värit, ikävän keltainen ja ikävän vihreä eivät ole kovin kauniit yhdessä. 

Ja vuoret siellä taas.

Tuossa näkyy tuo uusi urheiluhalli oikealla.

Näin facebookissa listauksen top 25 lumisimmat yliopistokampukset Yhdysvalloissa. Ei ollut UAA:ta siellä, voisin vaikka vannoa että kyllähän se nyt pääsee listalle. Taitaa olla niin että monet unohtavat koko Alaskan olemassaolon, erottaahan kokonaan toinen maa, Kanada, sen muusta Yhdysvallasta. Täällä kutsutaankin tuota Alaskan ulkopuolista Yhdysvaltojen osaa termillä "Lower 48".

Tämä ei ole enää yliopistolta, mutta näytän vain että tänne on nyt maaliskuussa satanut kauheasti lunta. Yhdessä yössä tulee aina kymmenen senttiä ja sitä sitten kolataan asuntoja vasten, esimerkiksi. Kiva tuolta alimmaisesta kerroksesta tiirailla ulos.

Tässä vielä vähän mittakaavaa kuinka mahdottoman suuri osavaltio tämä Alaska on.  Teksasiahan tuossa keskellä alhaalla sanotaan aika isoksi osavaltioksi mutta....Täällä ei myöskään ole tieverkkoa juuri nimeksikään, suunnittelin kevään road trippiä ja se kutistuikin melkoisesti kun ei teitä vain ole olemassa! 

(karttakuva on alaska.gov sivulta ja UAA logot alaska.edu sivulta)

Mikä lopetus mahtavalle viikolle!

Aloitetaanpa ensin tärkeimmäistä, tämän sunnuntaipäivän kohtaamisesta. Tänään oli aivan upea sää, muutama pakkasaste ja aurinko paistoi, niinpä päätin lainata kämppiksen lainasuksia ja lähteä hiihtolenkille. Tien toisella puolella meidän asuntoa on hiihtolatu, ihan mahtava homma. Kehuskellaanpa vähän vielä; ennen hiihtoa kävin kuntosalilla; juoksin 20 min. juoksumatolla ja 20 min. crosstrainerilla. Tällä kertaa (vietin vuonna 2006 puoli vuotta Buffalossa New Yorkissa vaihto-opiskelijana) en aio tulla täältä seitsemän kiloa painavampana!

No niin, olin siis tulossa jo kotia kohti ja kaukaa näin kaksi pientä koiraa ladulla kipittämässä. Ilahduin, koska yleensä kaikki koirat ovat täällä tosi isoja. No sitten aloin katsomaan että voi jee, onko se petit brabancon, taitaapa olla! Vaan sitten vielä lähemmäksi päästyäni huomasin että sehän on maailma suloisin ja pienin mopsityttö! Niin ihana! Pyysin saada silittää ja sittenhän sainkin jo paljon suukkoja ja nuuhkutuksia mopsilta. Tulipa hyvä mieli! Mutta että hiihtoladulla, Alaskassa, mopsi!

Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon, että taidan jakaa tapahtumat useampaan kirjoitukseen. Mutta nyt kun koirista oli kyse niin omistetaanpa tämä kerta Iditarod-kilpailulle, josta jo aiemmassa kirjoituksessani olen kertonut. Eilen lauantaina kisa sitten alkoi! Mukana oli 70 koiravaljakkoa, joissa jokaisessa on 16 koiraa. Näin lauantaina siis 1120 koiraa! Koirahullun unelmapäivä. Kyseessä oli seremoniallinen startti ja valjakot lämmittelivät ennen itse kisaa, joka starttasi tänään sunnuntaina Willowsta. Menimme katsomaan samaiselle ladulle, missä tänään hiihdin, ensimmäisiä valjakoita ja sitten kävelimme pidemmälle naapurustobileisiin. Saimme kokea kunnon alaskalaisen kulttuurielämyksen näissä naapurustojuhlissa. Meidän kohdallamme koirat olivat juosseet noin puolisen tuntia ja melko juokseneennäköisiä ne olivat. Minulla on vähän ristiriitainen olo tästä kisasta kuitenkin, onkohan se nyt ihan oikein että urheilun nimissä juoksutetaan koiria 1700 km? En tiedä. Oli joka tapauksessa ihan mahtava päivä!

Sieltä sitä tullaan. Eka valjakko oli tuommoinen joku näytösvaljakko, varmaan vanhaa tyyliä. 

 Hui, varokaa majavia!

Onkohan ne pirulaiset tuolla?

 Nappurustossa kaikki olivat tulleet katsomaan koiria. Ihmisillä oli tarjolla kuumaa kaakaota, muffinsseja, grillausta jne.

 Sitten ne heittelivät valjakoista ihmisille noita koirantossuja! Huusin yhdelle tiimille että "here here" ja sain käytetyn koirantossun suoraan päin naamaa! Tää on mun tärkein muisto täältä.

Norjalaisia tiimejä oli muutama.  Oikeassa kisassa kisaa vain yksi ihminen koirineen.

Lumityöpaja

Osallistuin koko tämän viikonlopun työpajaan, josta jälleen kerran en etukäteen tiennyt oikein mitään. Kollega oli ilmoittautunut ja pyysi minuakin mukaan ja niinpä sitten olin työpajassa lauantaina aamukymmenestä neljään iltapäivällä ja sunnuntaina kymmenestä kahteen. Ja tuttuun amerikkalaiseen tyyliin tarjoilut olivat aivan erinomaisen runsaat; pizzaa, wrappeja, sipsejä, täytettyjä croissantteja, keksejä, marjoja, hedelmiä, leivonnaisia, salaatteja jne jne; pidimme ruokatauon kolme kertaa päivässä. Sopii!  Jutun järjesti tämän yliopiston taiteiden tiedekunta yhteistyössä norjalaisen yliopiston kanssa. Norjalaisilla oli mukana dokumentaristi ja valokuvaaja ja kaikki filmattiin ja myöskin valokuvattiin. Minua lisäksi haastateltiin johonkin julkaisuun, aikoivat lähettää valmiin tekstin minullekin. Jaiks! Mutta tosi hauskaa oli! Norjalaisten mukana oli yksi mies, joka osasi lukuisia sanoja ja sanontoja suomeksi ja muodosti niistä myös erinäisiä lauseita. Tiedustelin lopulta että miten hän oli oppinut suomea ja vastaus oli että hän oli ollut vuonna 1975 kaksi viikkoa Suomen Lapissa kalastamassa ja törmännyt muutamiin muihinkin kalajastajiin ja oppinut sanan sieltä täältä toisen täältä. Melko hyvä muisti jos tarina pitää paikkansa!

 Teemana oli Edvard Muchin "Huuto". Tuossa yllä minun lumitaiteellinen toisintoni taulusta.

  Sitten päätin tehdä Suomen kartan. Vähän Pohjois-Suomipainotteinen siitä tuli, mutta menkoon.

 Norjalaisten huuto, tuo oli hyvä.

 Lumi pysyi kasassa, kun se oli ollut vain puoli tuntia tuollaisissa vanerilaatikoissa. Tietysti yön yli laatikossa ollut lumi oli kestävämpää ja helpommin työstettävissä.

 Joku opiskelijaryhmä oli tehnyt myös hienoja jääpatsaita elintarvikevärin ja ilmapallojen avulla.

 Yllä hahmottumassa karhuveistos. 

 

Tuonkin tein, mutta se näyttää kyllä lähinnä ihanalta salmiakkipääkallokarkilta. Mmmmm salmiakkia...

 Karhu alkaa hahmottua.

Tuli hieno!

Oli taas kiva viikonloppu!