Reissujen vuosi alkaa olla pulkassa

No kylläpäs se nyt totaalisesti unohtui tänne blogiin palaaminen! Tosiaan ennen kotiinlähtöä silloin toukokuussa vuokrasimme auton ja teimme pari pientä kevätreissua Anchoragen lähiseuduilla, samaten British Columbiassa pääsin onnekseni viettämään vähän vapaa-aikaa ja teimme upean road tripin sielläkin. Alaskan reissun jälkeen matkustelut ovat jatkuneet, kesäkuussa teimme lomareissun Kroatiaan, sekä vierailimme Bosnia-Herzegovinassa ja Montenegrossa. Marrakuussa tein työmatkat Islantiin ja Englantiin. Uskon, ja jopa toivon, että vuosi 2015 on vähemmän reissuja täynnä! Harmikseni valokuvakovalevy on juuri nyt toisaalla, näin joululomalla olisi ollut hyvin aikaa vähän palata ajassa taaksepäin, katsella keväisiä otoksia Pohjois-Amerikasta ja ikuistaa muutama tännekin. Palaan asiaan viimeistään tammikuun lopulla, kun Anchorageen lähdön vuosipäivä lähenee. Miten tämä aika voi kulua näin nopeaa? Palataanpa siis vielä piakkoin asiaan!

Lähtö!

No niin, nyt on koko asunto siivottu, tyhjennetty ja laukut on pakattu, on aika sanoa hyvästit Templewoodin asunnolle! Tässä on nyt pari tuntia aikaa ennen kentälle lähtöä, olen hermostunut matkustaja ja heräsin aivan liian aikaisin tänään ja nyt sitten saa koko päivän odotella. Kumma, etten totu reissaamiseen, vaikka viime vuosina olen käynyt ulkomailla 3-4 kertaa vuodessa. Aina se hermostuttaa ja jännittää, varsinkin täällä Usassa kaikkien viisumihässäköiden, kysymysten esittämisten, kokovartalo- ja silmäskannereiden, sormenjälkien ja oman laukun tullaamisten kanssa. Phew! En kuitenkaan matkusta suoraan täältä Suomeen, vaan suunta on Kanadaan, British Columbiaan Prince Georgeen jonne menen viikon työmatkalle. Sieltä sitten päiväksi ja yhdeksi yöäksi Anchorageen ja sitten vasta alkaa kotimatka. Tässä tuli vähän mutkia matkaan, kun se työmatka varmistui vasta sen jälkeen, kun viisumit oli jo hankittu ja päivämäärät siihen sovittu. Olen täällä J1-viisumilla ja sen viimeinen päivä passissa on 23.5, nyt kotimatka alkaa 28.5. Minun piti pyytää uusi DS2019-lomake, jossa päivämäärä on muutettu myöhäisemmäksi ja edelleen kysymysmerkkinä on, että riittääkö se, koska passin viisumipaperissa on aikaisempi päivä... Laitoin konsulaattiin viestiä. Enkohän pääse maahan takaisin. Ja minun piti paluulennotkin vaihtaa tämän vuoksi, onneksi, onneksi olin ottanut sellaiset liput että vaihto onnistui, tosin vaihtaminen maksoi 150 euroa. Tämä paperisota on hermostuttavaa!

 No niin, byrokratiasta muihin, haikeisiin tunnelmiin. Hyvästien jättäminen on aina yhtä hankalaa. Olin eilen viimeistä päivää toimistolla ja menimme koko toimiston väen kanssa lounaalle. He olivat ostaneet minulle lahjan, hienon kirjan, jonka etusivulle kaikki olivat kirjoittaneet minulle viestin, niitä oli liikuttava lukea. Oli haikeaa sanoa heille hyvästit, mutta olen varma että ainakin osan kanssa tapaamme työn merkeissä uudestaan. Sain eilen myös pikkuserkultani apua postipaketin lähettämisessä (lähetin täältä 17 kiloa tavaraa kotiin postin kautta, juu juu juu, olen saattanut jotakin ostella täällä...) ja kävimme hänen kanssaan kahvilla, harmillista että tutustuimme vasta noin kuukausi sitten ja näin pian joutuu heittämään hyvästit. No, hänen kanssaan tapaamme taatusti ennemmin tai myöhemmin uudestaan, Suomessa tai täällä.

Tämä on kyllä ollut unohtumaton kevät, kertakaikkiaan. Alaska on todella kaunis ja mielenkiintoinen paikka. Ja tottakai arvostus Suomea kohtaan on jälleen kerran kasvanut, kyllä siellä vain on hyvä ihmisen elää ja asua! Ei sitä aina muista ellei käy jossakin muualla.

Palaan vielä blogin pariin, teimme viikonloppuna monta mukavaa retkeä, joiden kuvasaldoa laittelen tänne, samaten voisin vähän vielä reflektoida tätä reissua ja kokemuksiani täällä muutamasta näkökulmasta. Joten ollaan vielä kuulolla!

Tämän upean pensaan/puun nimi on Crabapple, rapuomena. Hassua!

Ravintolassa

Olen syönyt täällä melko usein ulkona, 2-3 kertaa viikossa varmaan. Ravintolakulttuuri on todella erilainen ainakin nyt mitä vertaa suomalaiseen. Ja nämä nyt ovat taas omia subjektiivisia verrattain lyhyen ajan kokemuksiani, eivät yleistettävissä. Mutta kuitenkin.

Ensinnäkin ravintolassa syöminen tuntuu olevan äärimmäisen yleistä täällä ja vaikka tarjontaa on paljon, ne ovat mihin aikaan tahansa lähes täynnä, eikä pöytävarauksia oteta. Jos pöytiä ei ole, joko mennään baaritiskille syömään tai odotellaan omaa vuoroa. Parissa ravintolassa olen törmännyt tosi omituiseen ilmiöön, buzzeriin. Asiakas saa elektronisen laitteen, jonka voi ottaa mukaansa ja sitten ravintolasta ilmoitetaan siihen laitteeseen, kun tilaa on. Buzzerin saa viedä mennessään minne vaan, voi mennä kotiin tai vaikka ruokakauppaan. Jotkut paikasta tuntuvat nauttivan aivan kulttisuosiota, heillä on muun muassa omia vaatteita ja muuta tavaraa myytävänä.

Monet paikat muistuttavat menultaan toisiaan. No on täällä siis vaikka sushipaikkoja, meksikolaisia ravintoloita, hampurilaispaikkoja, kiinalaisia, thairavintoloita, pizzerioita, jne. jne. jotka myyvät sitä itseään. Mutta sitten näiden lisäksi yleisin ravintolatyyppi taitaa olla grillityyppinen ravintola, jossa menussa on melkeinpä aina erilaisia toast-leipiä, burgereita, salaatteja, pihvi- ja kalaruokia. Että sellaista kaikille kaikkea. Olipa kyseessä pubravintola tai vähän hienompi paikka niin kyllä oman kokemuksen mukaan sieltä aina ne burgerit löytyy. Annoskoot ovat sopivia, vähän astetta isompia ehkä. En ole syönyt missään "fine dining"-paikassa, en tiedä onko täällä sellaisia ja jos on niin millaiselta annokset siellä näyttävät. Jos kaikkea ei jaksa syödä on aivan selvää, että sen voi ottaa kotiin mukaan mistä tahansa paikasta. Suosittu ja kiva juttu on pienpanimot, joilla on ravintola panimon yhteydessä. Erinomaista olutta ja erinomaista ruokaa samassa viihtyisässä paikassa, tosi mukavasti voi viettää iltaa sellaisessa.

Palvelu on erinomaisen sujuvaa ja ystävällistä, mutta ennen kaikkea mielettömän nopeaa. Liian nopeaa, en tiennyt että sellainen on ylipäänsä mahdollista, mutta kyllä se on. Useamman kerran pääruoka on tuotu heti alkuruoan/alkupalojen jälkeen ja jos se on sattunut olemaan vaikka pastaa niin se ehtii mennä vähän huonoksi siinä kun yrittää kiireesti saada alkupalat syödyksi. Myöskin ruoan jälkeen lautasia ollaan keräämässä vähän turhan joutuisaan, monesti samalla sekunnilla kun ruoan on saanut päätökseen, tulee sellainen tunne että sieltä pitäisi lähteä kiireesti pois. Vähän semmoinen fast food-kulttuuri kaikkialla. Puhumattakaan siis pikaruokapaikkojen nopeudesta, pikaa on! Viinilista on monesti vähän niin ja näin, joissakin listoissa olen törmännyt mielenkiintoiseen juomaan: California Champagne 9,90 USD/piccolopullo ja sekin on listattu valkoviinien joukkoon. Ei ole se shamppanjaa ei. Hyvää kuoharia kyllä. Ja siis oluet ovat aivan tosi hyviä täällä ja yleensä tilaankin oluen ruoan kanssa. 

Aiemmassa postauksessa taisinkin jo hehkuttaa ruokaa, mutta minusta siis täällä on keskimäärin tosi hyvät ruoat ravintoloissa, ei ole kovin monta kertaa tarvinnut pettyä. Ihan parhaita merenelävä- ja kala-annoksia ja olen syönyt täällä parhaan burgerin ja parhaan hotdogin ikinä ja tällä viikolla esim. söin todella hyviä ribsejä yhdessä sporttibaarissa. Ja paras ravintolakokemus mulle on ehdottomasti ollut King Crab Valdezissa, oli ihanaa! Niin ja hintataso on suomalaiseen makuun halpa. Olut maksaa 3-5 dollaria (1 dollari on nyt 0.7 EUR) yleensä, viinit nyt ovat melko tutuissa hinnoissa, 7-9 dollaria lasi, burgerin saa vaikka 7 dollarilla hyvässä ravintolassa ja pikaruokapaikassa varmaankin 4-5 dollarilla, hyvä kala-annos paremmassa ravintolassa on varmaan korkeintaan 25 dollaria riippuen paikasta. Minusta tuntuu että yleensä syö juomineen hyvin 20 dollarilla. Pihvit ovat kalliita, ehkä keskimäärin 40-50 dollaria. Sitten pitää aina antaa tippiä ja olisko se nyt sen 15%. Tippaaminen on kyllä ärsyttävää. Mutta onhan täällä todella helppoa syödä epäterveellisesti ja roskaruoka on kaikista halvinta, valitettavasti.

Tässäpä muutamia ruokakuvia kuukausien ajalta. Laatu on ajoittain ihan karseaa, mutta julkaisenpa silti.

 Tämä oli joku buffa (mmmmmm buffetti), melko perussettiä, slider-leipä ja joku tuollainen rullasysteemi, mutta hyvää oli.

Söpö jälkkäri, ei muuta.

 Hyi tästä en tykkää, täällä on sellainen ketju joka myy tällaisia omituisia lihaleipiä. Tuo lihasiivu on lämmintä ja sitä on paljon ja soosi on omituista.

 Halibut on maukas ja suosittu kala, se on siis ruijanpallas, vasta nyt opin tämänkin asian. Tässä ruijanpallastacoja panimoravintolassa ja hyvää oli.

 Ribsejä ja coleslawta, tosi hyvää.

 Niin joo tää oli hauska ravintola, joka loossissa oli oma telkkari!

Dairy Queen oli ketju jossa nyt söin ekaa kertaa, jätski oli hyvää mutta muu ruoka ei nyt mitään erityistä. 

Vanha kunnon Banana Split.

 Siinäpä klassikkoleipä Reuben; paljon, paljon lihaa ja hapankaalta jonkun kastikkeen kanssa. Oli ihan hyvää, mutta kyllä tuo lihamäärä vähän hirvitti.

 Tämä oli yksi hauska diner, jonka pöydät oli vuorattu paperilla ja pöydissä oli värikyniä meille lapsekkaille.

 Mutta aika paljon siellä sai limsaa kun tilasi ruoan kanssa diet coken!

 Mmm tuo oli hyvä, King Crab-gratiini, mikä tuntuu olevan melko standardiannos täällä. Ei maksa niin paljon kuin pelkät ravunjalat, joten jos haluaa maistaa ja päästä halvemmalla niin hyvä valinta. Tosi hyvää.

 Tässäpä kaksi burgeria, toinen joillakin omituisilla perunoilla ja toinen yhtä omituisella perunamuussilla.

 Lohturuokaa, Mac´n´Cheese. Hyvää!

 Ja taas yksi hyvä burgeri, pekonia ja avokadoa ja coleslaw.

 Jahas, olen näköjään tilannut tätä gratiinia vähän useammin. Ei nyt sattunut olemaan hyvää kuvaa niistä itse ravunjaloista.

 Yksi parhaista pasta-annoksista, siinä oli lohta ja halibuttia ja sitten vielä mätiä, tuskin tuo oli oikeaa kaviaaria. Aika tuhtia kyllä.

 Pizza Hutissa on tosi hyvät pizzat, kyllä se täytyy todeta.

 Tässäpä melko perinteinen kattaus ja tämä on meidän lähibaarin keittiöstä. Hyvää laatua.

Melko tyypillinen kala-annos, hyvin maustettua kalaa ja erilaisia vihanneksia, aiolia ja öljykastiketta. Tosi hyvää. Tämä oli uusi tuttavuus, Rock Fish. Googletin ja oli vähän yrmyn näköinen kala kyllä. En tiedä mitä se on suomeksi. 

Tässä viisi tyypillistä alaskalaista olutta maisteluannoksina; Blonde, Amber, India Pale Ale, joku jossa oli banaania, karamellia ja suklaata (yllättävän hyvää) ja stout.

Ja tässä se maailman paras burgeri. Tekevät leivät ja soosit ja pihvit ja kaikki alusta alkaen (jos ymmärsin oikein) itse ja jotakin tässä vaan on, kerrassaan maukasta hampurilaista. Paikan nimi on Burger Stop ja se on tosi jännä, se on ihan minimaalisen pieni, siellä on vain kaksi pöytää ja koko ravintola on  Star Wars memorabiliaa, erilaisia tarroja ja muuta populaarikulttuurikrääsää täynnä, kannattaa käydä jos on kaupungissa!

Ja ei huolta ystävät, en ole lihonut yhtään täällä ollessa. Vaikka helppoa se olisikin! Kiitos uuden juoksuharrastukseni. Enpä olisi ikinä uskonut että 55 minuuttia juoksumatolla juokseminen olisi a) kivaa, b) ei tylsää ja c) helppoa. Hyvä musiikki auttaa kyllä paljon.

Maa järisee

Huh huh miten maanjäristykset ovat inhottavia! 5.5 koin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen, kyseessä oli 4.7 magnitudin järistys 70 kilometriä Anchoragesta ja kylläpä se tuntui inhottavalta. No, tänä aamuna heräsin taas uuteen järistykseen ja kyseessä oli vieläkin isompi, 5.5 magnitudin järistys, tosin se oli nyt kauempana 180 kilometrin päässä ja vielä vedessä. Mutta silti tuntui ja siihen oli kauhea herätä. Kummallakin kerralla koko talo rupesi ikäänkuin natisemaan liitoksistaan ja huojumaan edestakaisin. Mitään ääntä tai kunnon tärinää ei kuulunut, mutta semmoista isoa puolelta toiselle liikettä ja narisevaa ääntä. Siinä sitä sitten vain miettii että iik mistä on kyse ja kääk pitääkö lähteä ulos karkuun, mutta eivät nämä kauaa ole kestäneet, joten ulos asti en ole ehtinyt. Mitään vahinkoja tai vaaraa ei kummallakaan kerralla ollut ilmeisesti missään, mutta jotenkin siitä tulee vain tosi pelottava fiilis ja vähän semmoinen paha olo. Molemmat järistykset uutisoitiin paikallisen lehden sivuilla ja Alaska Earthquake Informationin nettisivuilla, etten nyt vain jossakin unenpöpperöissä näitä kuvitellut. Kevät on kuulemma aktiivisinta maanjäristysaikaa täällä. Toivottavasti nämä nyt olivat tässä! No tulipahan tämmöinenkin kokemus lisää.

Juhlahumua

Niin sehän oli vappu viime viikolla, minun yksi suosikkijuhlistani. Täällähän sitä ei vietetä mitenkään, eikä kaupassa ollut mitään vappuun viittavaa rekvisiittakaan saatavilla, yritin kyllä etsiä viuhkaa ja serpentiiniä ja sen semmoisia. No ilmapalloja oli niin ostin sitten niitä. Pääsiäisenä ei täällä myöskään ollut yhtään arkipyhää, eikä vappupäiväkään ollut vapaapäivä. Buu! Luulin että täällä ollaan melko uskonnollisia muttei se ainakaan näy uskonnollisten juhlapyhien viettämisenä. Ja nyt viittaan pääsiäiseen siis. 

No pääsin kuitenkin onneksi juhlimaan vappuaattoa suomalaisen kamun (hän on itseasiassa sukulaiseni) kanssa. Kävimme eräässä kivassa ravintolassa syömässä ja skoolamassa ja oli tosi mukavaa. Hänellä oli jopa ylioppilaslakki päässään, se toimikin ravintolassa hyvänä keskustelunherättäjänä.  Vapunaika on siksikin juhlavaa aikaa minulle, koska minulla on synttärit 2.5. Aviomieheni osasi yllättää iloisesti, kotiin toimitettiin upea kukkakimppu kortteineen! Kukat ovat vieläkin priimakunnossa, ja ilahduttavat meitä keittiössä. Sain myös muutaman synttärikortin ja pari lahjapakettia postin kautta, sekä onnitteluja sähköisesti, jotka tietysti kaikki ilahduttivat suuresti, kiitos kaikille! Synttäripäivän iltana skypettelin kolme tuntia putkeen Suomeen, miehelle, äitille ja iskälle sekä siskolle. Eli kiva päivä oli! 

Itse bileet siirsin kämppiksen aikataulujen vuoksi lauantaille. Täällä oli tosiaan lämpimiä päiviä ja menimme ensin 30 minuutin kävelymatkan päässä olevalle Goose Lakelle piknikille. Oli kuuma! Siltikin järvi oli vielä puoleksi jään peitossa, mutta rohkeat alaskalaiset siellä polskivat ihan tyytyväisinä. No he ovat käyttäneet flip floppeja jo viimeiset kaksi kuukautta, että sopii ihan hyvin kuvaan. Illalla sitten kävimme pyörähtämässä Anchoragen yöelämässä, mikä omien kokemuksieni (kolme-neljä kertaa) perusteella saa heikon arvosanan, aika ankeaa menoa kaikkialla. Täällä on tosi kivoja ja tunnelmallisia ravintoloita ja pubeja, mutta yökerhot ovat melko kauheita. Täällä on se todella hienoa, että olipa kyseessä mikä tahansa kuppila, kahvila, pubi, baari, ravintola tms., ruokaa on aina tarjolla (ja keittiö ei sulkeudu kovin aikaisin) ja ruoka on aina hyvää. Kaikenkaikkiaan olen tykännyt joka ruoka-annoksesta mitä olen täällä Anchoragessa syönyt. Erityisesti kala- ja mereneläväannokset ovat herkullisia! Tuoretta ja hyvin valmistettua. Mmmmmm.

Sitten sunnuntaina osallistuin Anchoragen Suomi klubin vappujuhliin ja siellä oli kauheasti kaikkia herkkuja tarjolla ja kivaa oli. Tämä oli toinen kerta kun osallistun klubin tapaamiseen ja siellä on aina ollut mukava ja lämmin tunnelma. 

Ja vielä yhdet juhlat on pidetty, ne olivat tänään. Päätin pitää kollegoille toimistossa office partyt, koska olen kohta lähdössä ja ennen sitä he itseasiassa siirtyvät kesälomien viettoon. Nyt jo! Leivoin ystäväni antamalla ohjeella mustikkapiirakkaa, jonka tarjoilin omatekoisen mustikkakastikkeen ja kaupasta ostetun vaniljajätskin kanssa. Kyllä tykkäsivät! Meillä oli oikein mukavat juhlat. En hoksannut ottaa kuvia sieltä.

 Fish tacos, ruijanpallaksesta (taipuuko se noin, en tiiä). Ruijanpallas on kyllä erinomaisen hyvänmakuinen  vaalea kala. Ei kyllä näy kuvassa.

 HRRRR tein suuren virheen ja tilasin root beer-drinkin. Root beeriin tutustuin täällä ja se on aivan kamalan makuista, maistuu ihan pahalle hammastahnalle. Tuo drinkki sisälsi jotakin muutakin, joka ei tehnyt siitä yhtään sen paremman makuista, päinvastoin. En tajua että mikä siinä viehättää. Toinen outo juoma täällä on cream soda, jonka makua on hankalampi kuvata, mmm no kermaisen makuista limukkaa, ihan tajuttoman makeaa.

 Kämppis siinä oikealla. Minulla tietty oli farkut, takki ja huivi päällä, on sentään vasta toukokuun alku! Tuli kyllä kuuma, että pakko oli luopua takista.

Mmm olipahan hyviä donitseja.

Keväästä kesään

Näin se tuli kesä aivan yhtäkkiä parissa päivässä. Täällä on ollut aurinkoista ja lämmintä + 18-+21 c nyt melkein viikon ja yhtäkkiä puissa onkin lehdet, nurmi on vihreää ja kukat kukkivat. Se on kuulemma melko tyypillistä täällä, kesä alkaa toukokuussa, kesäkuu on lämpimin ja aurinkoisin kuukausi ja heinäkuusta eteenpäin viilenee ja alkaa satamaan ja sadetta kestää pitkälle syksyyn.  Tämä koskee siis Anchoragea, sisämaassa ja pohjoisemmassa on paljon lämpimämpää (en ole varma onko kuivempaa tosin) kuin täällä. Aika masentava ajatus, että heinäkuu on harmaa, viileä ja sateinen! No toisaalta jos tämä toukokuu on lämmin, niin eipä se kauheasti se kesän pituus eroa Pohjois-Suomen kesästä. Tosin sanoisin että meillä kyllä kesä on kolme kuukautta pitkä, kesä, heinä ja elokuu ovat usein ihan kivoja, joskus toukokuukin. Nyt olen kuullut että kotona on tosi kylmä, + 2 astetta tai jotakin. Hrrrrr.

Facebookissa oli arkikuvahaaste johon osallistuin (5 päivää ja 5 kuvaa arjesta) joten tuli kuvattua vaikka millä mitoin sitten päivien kulkua, sehän onkin hyvä tämä blogin kannalta! Kuvat on napsaistu puhelimella joten laatu on ankea, muttei voi mitään. Tosin tässä on taas tapahtunut niin paljon kaikkea, että kirjoittelen vappukuulumiset ja muut seuraavalla kerralla, tässä kuvia siis ennen tätä lämpöviikkoa.

 Kävimme vesipuistossa yksi viikonloppu polskimassa. Vesipuisto oli ihan kiva ja siellä oli pari melko hyvää liukumäkeä, mutta kamut halusivat olla siellä neljä tuntia kun minulle olisi riittänyt vähempikin.

 Täällä on aivan mahtava hodaripaikka, International House of Hotdogs. Ne on niiiiiin hyviä. Pitää vielä ehtiä käymään siellä.

Tässä toissaviikon jäätilanne läheisellä University Lakella. 

 Siellä tosiaan on niitä viheliäisiä majavia ja ne nakertavat kaikki rannan puut poikki. Tuossa ei olla päästy vielä ihan niin pitkälle.

 Aina silloin tällöin vuoret muuttuvat pinkeiksi auringonlaskun osuessa niihin sopivasti. Ilmeisesti tämä on keväjuttu. Ne ovat tosi kauniin ja vaikuttavan näköiset ollessaan ihan vaaleanpunaisia.

 Täällä on naapurissa huippupaikka joka myy frozen yougurt:tia, eli vähän terveellisempää jätskiä. Annos kootaan itse ja siellä on vajaa sata vaihtoehtoa erilaisille lisukkeille. Minä aina otan hedelmiä ja marjoja ja noita tuommoisia omituisia pikkupalleroita, en tiedä mitä ne ovat mutta hyvältä ja hedelmäiseltä maistuvat.

 Jaa no tämä nyt taisi tapahtua viime viikolla, mutta täällä oli aika iso ampumatapaus kun joku  nuori mies (jolla on suomalainen sukunimi muuten...) ampui Alaskan Poliisit (Statetroopers) sarjasta tutut kaksi poliisia eräässä pienemmässä kylässä. Kuva on otettu toimiston ikkunasta ja siellä ihmiset osoittavat kunnioitustaan saattueelle, joka kuljettaa poliisien ruumiit ruumishuoneelle joka on kuulemma tuossa aivan lähellä. Kulkueessa oli noin 50 poliisiautoa ja ihmiset järjestäytyivät riviin tietä myöten.

 Synkistä uutisista muihin hommiin, hanhet ovat palanneet kampukselle ja ne ovat todellisia cityhanhia, hengailevat milloin missäkin, parkkiksilla ja läheisellä pikkujärvellä myös. Niitä on tosi paljon kaikkialla.

Semmoisia siinä, palataanpa kohta vähän kesäisemmissä ja juhlavimmissa tunnelmissa!

Huhtikuussa

Aina kun tänne alkaa kirjoittamaan yhtään mitään niin ensimmäinen ajatus on että apua kuinka aika kiitää ja että mitä mä nyt oikeastaan olen ehtinyt tekemään? Uskomatonta mutta totta, minulla on täällä Ancoragessa enää kolme viikkoa jäljellä! Sen jälkeen viikon työreissu Kanadaan, yhdeksi yöksi takaisin ja sitten kotiin. Matkustusaika takaisinpäin on aikaeronkin vuoksi pitkä, noin kaksi vuorokautta. Viime Amerikan reissun jälkeen vuonna 2012 toivuin jetlagista ainakin viikon, se on paljon pahempi aina siihen suuntaan, sitä vaihetta en kyllä odota yhtään innolla. 

 

No niin, mitä on tapahtunut huhtikuussa, jota en ole tänne maininnut? No olen osallistunut kahteen mielenkiintoiseen konferenssiin täällä Anchoragessa, toisessa olin vain kuuntelijana ja toisessa pidin esityksen. Esitys meni hyvin, voitin sillä nimittäin ykköspalkinnon PhD-sarjassa ja sain 100 dollarin shekin! Whee. Olen tosi ylpeä ja iloinen tästä tunnustuksesta. Sitten olen suuresti hermoillut kahta tunnin luentoa, jotka olivat molemmat tällä viikolla. Samaten minulla oli viikolla tunnin seminaariesitys Suomeen ja aloitin sen pitämisen kello 23 minun aikaaani. Juu en ole parhaimmillani siihen aikaan vuorokautta, mutta onneksi kollegat ovat melko ymmärtäväisiä. Luennot menivät hyvin ja ihmisiä oli ihan kuuntelemassakin. Jälleen kerran ressasin vähän liikaa, mutta ei sitä passaa kovin huolimattomastikaan vetää täällä. Kielitaito on kyllä kehittynyt kohisten ja varmaan esiintymistaidotkin. 

Valitettavasti Hollannin kämppis muutti pari viikkoa sitten pois täältä, jäin häntä kyllä kovasti kaipaamaan, meillä oli tosi mukavaa yhdessä. Varmasti tullaan vielä näkemään jossain päin Eurooppaa.

Mitäs muuta. Olen käynyt melko paljon salilla ja olen tosi ihmeissäni miten nopsaa juoksukunto kehittyy. Juoksen nykyään 40 minuuttia juoksumatolla ilman mitään ongelmia. Ensi kerralla koetan juosta 50 minuuttia. Ei se edes ole niin kamalan tylsää jos on hyvää musiikkia mukana. Ja kyllä, siihen jää koukkuun. Että hyvä näin. Ulkona en kyllä jaksa juosta kymmentä minuuttia putkeen. 

Meillä oli tänä viikonloppuna vieraita Fairbanksistä ja sehän tarkoittaa autoa! Kävimme perjantai-iltana ihailemassa auringonlaskua Point Woronzof-nimisessä paikassa, 20 minuuttia kotoa. Se on meren rannalla ja sieltä on hienot näkymät Sleeping Lady-vuorelle ja sieltä näkee myös koko Anchoragen. Hieno paikka, jossa kannattaa käydä jos on kaupungissa. 

 Siellä oli joillakin jo bonfire sytytetty.

 Paikka on lentokentän takana ja pari konetta laskeutuikin melkoisen läheltä.

 Alaska Airlines.

 Vaarallisia vesiä ja vaarallista mutaa, samaten hylkeitä ei saa lähestyä. Got it.

 Siellä se pieneltä näyttävä Anchorage siintää. Tuo oikealla oleva iso musta mötikkä on merijäätä, joka ei ole vielä sulanut.

Anchorage skyline.

 Oli kaunis auringonlasku.